Lausunnonpyytäjä (syntynyt 1962) kompastui 28.10.2010 vakuutuksenottajana olevan taloyhtiön kellarissa olevaan sähköjohtoon ja loukkasi kaatuessaan polvensa. Polvessa oli kipua ja lukko-oireilua. Tähystystutkimuksessa 2.12.2010 todettiin sisemmän nivelkierukan takasarvialueella repeämä, joka siistittiin tähystyksen yhteydessä. Sairauskertomusmerkinnän 2.1.2011 mukaan lausunnonpyytäjä ontui edelleen ja polvessa oli arven kohdalla turvotusta ja kipua. Sairauslomalla lausunnonpyytäjä oli polvivamman vuoksi 12.1.2011 saakka.

Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin talo­yhtiön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätös

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksen perusteella korvattava henkilövahinko. Korvauksena kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta vakuutusyhtiö maksoi yhteensä 1.400 euroa.

Lausuntopyyntö

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön tilapäisen haitan osalta maksamaan korvaukseen. Lausunnonpyytäjä viittaa pitkään sairauslomaan (noin 2,5 kuukautta), sairaalassa suoritettuun polven tähystykseen sekä siihen, että polvi on edelleen arka ja kipeä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjälle tilapäisestä haitasta maksettu 1.400 euron korvaus on riittävä ja vallitsevan oikeus- ja korvauskäytännön mukainen.

Vakuutusyhtiö toteaa, että tilapäisen haitan korvaus määritellään käyttäen apuna valtioneuvoston asettaman liikennevahinkolautakunnan suosituksia ja normeja, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lausunnonpyytäjälle aiheutui vahingosta vasemman polven nivelkierukan repeämä, joka korjattiin tähystysleikkauksella. Lausunnonpyytäjä oli vahingon johdosta työkyvyttömänä 31.10.2010–12.1.2011.

Käytössään olleiden lääkärinlausuntojen perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että lausunnonpyytäjän saamat vammat kuuluvat liikennevahinkolautakunnan suositusten mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Lievää vaikeammille vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1–3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3–7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Lausunnonpyytäjän vammat kuuluvat kyseisen luokan alakolmannekseen, mitä vastaava korvaus on 1.400 euroa. Tämä korvaus on jo maksettu lausunnonpyytäjälle, joten lisäkorvausta ei voida maksaa.

Vakuutuksenottajan vastine

Lautakunta on varannut vakuutuksenottajana olevalle asunto-osakeyhtiölle tilaisuuden antaa vastineensa asiassa.

Vakuutuslautakunnan lausunto

Kiinteistön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 20.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön toiminnassa tai omistamisessa toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Henkilövahinkojen korvaukset määräytyvät vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan, jossa todetaan, että henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Kyseistä lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 167/2003) mukaan haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä tai hankaluutta, jota henkilövahinko eri tavoin aiheuttaa. Korvattavaa haittaa ovat ensinnäkin henkilövahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet kuten kipu ja särky. Korvattavaa haittaa on myös fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuvan toiminnanvajavuus, esimerkiksi kykenemättömyys aistia tai liikkua normaalisti. Kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus kokonaisarvion perusteella. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2c §:ssä luetellaan ne keskeiset perusteet, jotka tulee ottaa huomioon määrättäessä korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Korvauksen määrä arvioidaan niiden mukaan objektiivisesti.

Hallituksen esityksen mukaan korvauskäytännön yhdenmukaisuuden turvaamiseksi korvausta määrättäessä on otettava huomioon henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset. Huomiota on aiheellista kiinnittää myös muihin yleistä korvauskäytäntöä sääteleviin normistoihin, kuten liikennevahinkolautakunnan normeihin ja ohjeisiin.

Henkilövahingon laatu ja vaikeusaste ovat ensisijaiset korvauksen määräämisen perusteet. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia. Esimerkiksi pirstaleisuuden vuoksi tavanomaista vaikea-asteisemman luunmurtuman aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta voidaan määrätä suurempi korvaus kuin samankaltaisen tyyppimurtuman perusteella yleensä.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat hallituksen esityksen mukaan viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voitaisiin ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Lausunnonpyytäjä sai vastuuvakuutuksesta korvattavassa vahinkotapahtumassa vasemman polven vääntövamman ja polvessa todettiin tähystyksessä sisemmän nivelkierukan repeämä. Repeämä korjattiin tähystyksen yhteydessä. Lausunnon­pyytäjä on ollut vamman vuoksi työkyvytön 12.1.2011 saakka ja viimeisimmän tilankuvaustiedon (2.1.2011) mukaan lausunnonpyytäjä ontui edelleen ja polvessa oli turvotusta arpien kohdalla sekä kipua.

Ottaen huomioon korvattavasta tapaturmasta lausunnonpyytäjälle aiheutuneen henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja kesto­ajan sekä haitan kestoajan lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tilapäisestä haitasta maksama korvaus 1.400 euroa vastaa vakiintunutta korvauskäytäntöä. Tämän vuoksi lautakunta ei suosita lisäkorvausta.

Mikäli lausunnonpyytäjälle joudutaan polvivamman vuoksi tekemään uusia toimenpiteitä tai polveen jää pysyvää haittaa, tilapäisen haitan korvausmäärä voidaan arvioida uudelleen.

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Sisula-Tulokas, jäsenet Eskuri, Rusanen sekä varajäsenet Maso ja Vuori. Sihteerinä toimi Haapasaari.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA