Tapahtumatiedot
Vahinkoilmoituksen 4.3.2013 mukaan vakuutettujen A:n ja B:n omakotitalon vesivaraaja oli vaurioitunut ja vuotanut vettä kodinhoitohuoneen lattialle, mistä vesi oli tullut ulkoseinän läpi kivijalkaan.
A ja B hakivat vahingosta korvausta kotivakuutuksesta.
Asian käsittely vakuutusyhtiössä
Korvauspäätöksessään 5.3.2013 vakuutusyhtiö viittasi laajan kotivakuutuksen ehtoihin, joiden mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, rakennus-, työ-, asennus- ja käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä.
Yhtiö totesi, että rakennusmääräykset ja ohjeet olivat talon rakennusvuonna 1991 edellyttäneet, että lattiakaivollisen huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Huone, johon vedenlämmitin sijoitetaan, on varustettava lattiaviemäröinnillä. Märkätiloissa veden poisjohtamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä 1:100 ja lattiakaivojen läheisyydessä 1:50. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys. Eristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Todettu kosteusvaurio oli aiheutunut siitä, että kodinhoitohuoneen rakenteet eivät olleet vuonna 1991 voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaiset. Lattiassa ei ollut vettä läpäisemätöntä pinnoitetta tai vedeneristettä, eikä vedeneristettä ollut nostettu ylös kodinhoitohuoneen seinien alaosaan. Kyseessä oli rakennusvirheestä aiheutunut vahinko, joka ei kuulu vakuutuksen korvauspiiriin.
A ja B toimittivat vakuutusyhtiöön päätöksen johdosta reklamaation, joka perustui Keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan lausuntoon. Reklamaation mukaan rakennuksen vaurioitunut osa oli rakennettu vuonna 1989. Tuolloin voimassa olleissa määräyksissä ei otettu suoran kantaa varaajatilan ja pesukonetilan lattiakaivon tarpeeseen. Kyseessä ei ollut märkätila. Lämminvesivaraajan alle oli asennettu kuivakaivo, joka on määräysten ja hyvän rakentamistavan mukainen ratkaisu.
Uudessa korvauspäätöksessään 17.9.2013 vakuutusyhtiö katsoi edelleen, että kodinhoitohuone oli lattiakaivollinen tila, jossa rakentamisajan määräysten mukaan olisi tullut olla vedeneristys. Määräykset eivät erottele lattiakaivon laatua, joten määräys koskee myös tila, jossa on kuivakaivo. Vahinko oli aiheutunut siitä, etteivät tilan rakenteet olleet olleet rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaisia. Näin ollen korvauspäätöstä ei muutettu.
Valitus
Valituksessaan Vakuutuslautakunnalle A ja B katsovat, että kodinhoitohuone on toteutettu rakentamisajankohdan (v. 1989) rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan mukaan. Tavarantarkastaja on todennut, että alkuperäisessä rakentamisessa on noudatettu silloin voimassa olleita ohjeita ja hyvää rakennustapaa. Rakenteet on tarkastanut ja hyväksynyt kaupungin vesilaitoksen tarkastaja 24.11.1989 sekä antanut käyttöönottoluvan. A ja B katsovat, että vahinko tulee korvata kotivakuutuksesta täysimääräisesti.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa, että rakentamismääräykset ovat jo A:n ja B:n talon rakennusaikana edellyttäneet, että lattiakaivollisessa tilassa on vedeneristys. Yhtiö viittaa Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D1, vesi- ja viemärilaitteistot (1987), LVI-rakentamisen yleisiin laatuvaatimuksiin LVI-RYL vuodelta 1986, Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan C2, veden- ja kosteuseristysmääräykset (1976) ja rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeisiin RIL 107-1989. Määräykset eivät erottele lattiakaivon laatua, joten edellytys koskee myös kuivakaivollisia tiloja. A:n ja B:n talon kodinhoitohuoneessa ei ole ollut vedeneristystä, joka olisi estänyt vahingon. Näin ollen vahinko johtuu rakennusvirheestä.
Yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan aiempaan ratkaisukäytäntöön (esimerkiksi VKL 201/98), jonka mukaan tämän tyyppisissä vahinkotapauksissa vahingon varsinainen syy ei ole varaajan vuotaminen, vaan sen sijaintitilan rakenteiden puutteellisuus. Tämän tyyppinen vahinko ei ole vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttama.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan 21.1 (Laaja kotivakuutus, korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ehtojen kohdan 21.2.2 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka rakennukselle aiheutuu suunnittelu-, perustus-, rakennus-, työ-, asennus- tai käyttövirheen vuoksi tai valmistus- tai aineviasta tai huollon ja kunnossapidon laiminlyönnistä.
Ratkaisusuositus
1) Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko A:n ja B:n omakotitalolle lämminvesivaraajan vuodosta aiheutunutta vahinkoa pidettävä vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla äkillisenä ja ennalta arvaamattomana vai onko kyse rakennusvirheestä johtuneesta vahingosta.
2) Vahingosta esitetyt selvitykset
Vakuutuslautakunnan käytössä olevan, 4.3.2013 päivätyn kosteusmittauspöytäkirjan mukaan A:n ja B:n vuonna 1942 rakennetussa ja 1991 peruskorjatussa omakotitalossa oli kartoituspäivää edeltävänä yönä lämminvesivaraaja rikkoutunut ja vettä valunut kodinhoitohuoneen lattialle. Tästä vesi oli levinnyt ja päässyt seinän ja lattian rajakohdasta seinärakenteeseen. Varaajan alla oli lattiakaivo, mutta kuivakaivon ja lattiakaivon välinen putki oli tukossa ja vesi päässyt nousemaan lattiapinnan päälle.
Tavarantarkastuskertomuksen 15.3.2013 mukaan omakotitalon lisäosa, jossa kodinhoitohuone sijaitsee, on rakennettu ja käyttöönottotarkastus tehty vuonna 1989. Kertomuksen mukaan kuivakaivollinen tila ei ole märkätila, eikä rakentamisaikana ole vaadittu kuivalle tilalle lattian kallistuksia. Lattiakaivollisen tilan lattian on rakentamisaikaisten määräysten mukaan oltava vedenpitävä. Vesi on päässyt seinän ja lattian rajasta ulkoseinän rakenteisiin. Lattian ja seinän raja ei ole ollut vedenpitävä, mutta tavarantarkastajan mukaan lattianrajan vedenpitävyys ei olisi estänyt tätä vahinkoa vuotoveden määrästä johtuen. Varaajan alla olevan kuivakaivon ja vesilukollisen lattiakaivon välissä on ollut tukkoisuutta, mutta vuodon runsaudesta johtuen vaurioilta olisi tuskin vältytty kokonaan, vaikka putki olisi ollut puhdas.
Insinööritoimiston lausunnon 1.8.2013 mukaan A:n ja B:n omakotitalon laajennusosan rakennusaikana vallinneessa rakennuskäytännössä kuivakaivollisia tiloja ei vedeneristetty ja lämminvesivaraajien vuotamiseen ei lähtökohtaisesti varauduttu, vaan viemäröinnin tarkoitus oli vain johtaa pois lämpölaajenemisen aiheuttama vähäinen ylivuoto ja mahdollistaa varaajan hallittu tyhjentäminen huoltotapauksissa. LVI-alan hyvä rakentamistapaa määrittelevät ohjeet edellyttivät kuitenkin jo tuolloin vedenlämmittimen sijoittamista lattiaviemäröityyn tilaan ja kaikkien lattiaviemäröityjen tilojen osalta vaadittiin lattian vedenpitävyyttä.
Kodinhoitohuoneen purkutyöt suorittaneen rakennusliikkeen työselityksen 30.10.2013 mukaan tilassa havaittiin purkuvaiheessa vesieristeenä nurkissa pikinauha ja seinissä ja lattiassa ohut kosteussulkusively. Rakennusaikana tämän tyyppiset vesieristeet olivat yleisesti käytössä. Vesivuoto ei ole ollut pitkäaikainen koska puurakenteet olivat terveet. Mitään rakennusvirheeseen viittaavaa tilassa ei havaittu.
3) Sovellettavat rakentamismääräykset ja -ohjeet
A:n ja B:n omakotitalon vesivaraaja on ollut sijoitettuna kodinhoitohuoneeseen ja sen alla on ollut kuivakaivo. Omakotitalon laajennusosan rakentamisaikana voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D1, kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet 1987 kohdan 3.2 mukaan sellaisissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty tiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. LVI-RYL 1986:n kohdan 22.5 (Talousveden lämmittimet) mukaan huone, johon vedenlämmitin sijoitetaan, on varustettava lattiaviemäröinnillä. Vakuutuslautakunta toteaa, että huonetila, johon varaaja on ollut sijoitettuna, kuuluu edellä mainittujen määräysten ja ohjeiden piiriin.
Vakuutusyhtiö on katsonut, että A:n ja B:n omakotitalon kodinhoitohuoneen rakennustöissä on tullut soveltaa märkätilaa koskevia rakentamismääräyksiä. Yhtiö on viitannut Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan C2, veden- ja kosteuseristysmääräykset vuodelta 1976, jonka kohdan 2.2.3 mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrässä. Lisäksi yhtiö on viitannut rakennusten veden- ja kosteuseristysohjeisiin RIL 107-1989. Näiden ohjeiden mukaan märkien huonetilojen lattioissa on veden poisjohtamiseksi lattiakaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100 ja lattiakaivojen läheisyydessä 1:50. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava veden- ja kosteudeneristys. Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. (…)
Vakuutuslautakunta toteaa, että edellä selostetut määräykset ja ohjeet koskevat märkätiloja. Märkätiloja ovat esimerkiksi suihkutilat. Sen sijaan mikä tahansa tila, johon on sijoitettu lattiakaivo, ei lautakunnan käsityksen mukaan ole luokiteltavissa märkätilaksi. A:n ja B:n omakotitalon kodinhoitohuonetta ei lautakunnan käsityksen mukaan ole pidettävä märkätilana, joten edellä mainitut määräykset ja ohjeet eivät sovellu tapaukseen.
4) Asian arviointi
Suomen voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, on näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen vakuutusyhtiöllä.
Vakuutuslautakunnan käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että jos sinänsä äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vuotovahingosta johtuen vesi pääsee lattian läpi rakenteisiin huonetilassa, jossa olisi tullut olla vesieristys, ei tämän seurannaisvahingon katsota johtuneen vuodosta vaan hyvän rakentamistavan vastaisesta lattiarakenteesta.
Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan hyvä rakentamistapa on A:n ja B:n omakotitalon lisäosan rakentamisaikana edellyttänyt, että tilassa, johon lämminvesivaraaja asennetaan, on lattiakaivo. Tilan lattian tulee olla vedenpitävä ja kaivon olla liitetty tiiviisti vedenpitävään kerrokseen. Rakentamisajankohdan määräykset eivät ole tämänkaltaisen tilan osalta edellyttäneet vedeneristyksen nostamista seinälle tai kaatoja sellaisen tilan lattiaan, jossa on kuivakaivo. Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan vesi ei A:n ja B:n omakotitalon vahinkotapauksessa ole päässyt rakenteisiin lattian läpi, vaan lattian ja seinän välisestä saumakohdasta. Kodinhoitotilan korjaustyöt tehneen rakennusliikkeen selvityksen mukaan lattiassa on ollut kosteussulkusively ja lattian ja seinän rajakohdassa pikinauha. 15.3.2013 päivätyn tavarantarkastuskertomuksen mukaan seinän ja lattian rajakohta on ollut epätiivis, mutta tavarantarkastajan käsityksen mukaan tällä ei ole merkitystä vahingon kannalta vuotaneen veden runsaan määrän vuoksi. Lautakunta toteaa, että kodinhoitohuoneen lattia on esitetyn selvityksen mukaan muuten ollut vesitiivis. Vakuutuslautakunta viittaa puolueettoman tavarantarkastajan lausuntoon 15.3.2013 ja katsoo, ettei seinän ja lattian rajakohdan epätiiveydellä ole ollut ratkaisevaa merkitystä vahingon laajuudelle ilmeisen runsaan vesivuodon vuoksi. Lautakunta katsoo, ettei vahingon voida katsoa johtuneen rakennusvirheestä, vaan sen syynä on ollut lämminvesivaraajan äkillinen ja ennalta arvaamaton vuoto ja viemärin tukkeutuminen. Tällä perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vahingon kotivakuutuksesta vakuutusehtojen mukaisesti.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Melander sekä jäsenet Laapotti, Sario, Uimonen ja Vaitomaa. Sihteerinä toimi Laine.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA