Ratkaisun mukaan vakuutuksenottajana olevan asianajotoimiston puolesta on asianajaja J.V. hoitanut lausunnonpyytäjä L Oy:n omakotitalotyömaalla suorittamaan maanajoon perustuvan laskusaatavan perintää vastaajana olleelta S.N:ltä. Käräjäoikeus on velvoittanut tuomiollaan 31.5.2004 vastaajan suorittamaan vaaditun saatavan 5.253,22 euroa korkoineen ja korvaamaan lausunnonpyytäjän oikeudenkäyntikulut. Vastaaja on valittanut hovioikeuteen pyytäen myös pääkäsittelyä.

 

Asianajaja J.V. ei ole vastannut hovioikeuden valituksen johdosta tekemään vastauspyyntöön. Hovioikeus on kumonnut tuomiollaan 7.2.2006 käräjäoikeuden tuomion ja vapauttanut vastaaja S.N:n korvausvelvollisuudesta sekä velvoittanut lausunnonpyytäjän korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Korkein oikeus ei ole myöntänyt lausunnonpyytäjälle valituslupaa. Lausunnonpyytäjä on kohdistanut asianajotoimistoon yhteensä 24.131,42 euron korvausvaatimuksen katsoen asianajaja J.V:n aiheuttaneen sille tämän suuruisen rahanmenetyksen jättämällä vastaamatta hovioikeuden vastauspyyntöön. Korvausvaatimuksen määrä on koostunut vaaditusta saatavasta, lausunnonpyytäjän asianajokuluista sekä lausunnonpyytäjän maksettaviksi tuomituista vastapuolen oikeudenkäyntikuluista.

 

Tapauksen johdosta on haettu korvausta asianajotoimiston varallisuusvastuuvakuutuksesta. Siitä korvataan vakuutuksenottajan aiheuttama taloudellinen vahinko edellyttäen, että vakuutuksenottaja tekonsa tai laiminlyöntinsä seurauksena on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa siitä toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella.

 

Lautakunta on todennut, että asiassa on annettu hovioikeuden lainvoimainen tuomio. Hovioikeudessa juttu on ratkaistu kirjallisen aineiston perusteella toimittamatta pyydettyä pääkäsittelyä. Jos asian ratkaisu hovioikeudessa tapahtuu kirjallisen aineiston perusteella eikä valittajan vastapuoli eli tässä tapauksessa lausunnonpyytäjä L Oy ole käyttänyt puhevaltaa, hovioikeuden ratkaisussa otetaan oikeudenkäymiskaaren mukaan huomioon hänen asiassa aikaisemmin esittämänsä oikeudenkäyntiaineisto. Vastaaja S.N:n valituksessa on käsitelty seikkoja ja väitteitä, jotka ovat olleet esillä jo käräjäoikeudessa ja jossa niihin on lausunnonpyytäjän puolesta otettu kantaa. Uutta todistusaineistoa valitukseen ei ole sisältynyt. Tämän vuoksi lautakunta on katsonut, ettei sillä, ettei lausunnonpyytäjän puolesta ole vastattu vastaajan valitukseen, ole osoitettu olleen merkitystä hovioikeuden tuomion kannalta. Näin ollen lautakunta on katsonut vakuutusyhtiön epäävän päätöksen ehtojen mukaiseksi.

 

Tapauksen VKL 672/06 asiakirjat on otettu tämän lausunnon liitteiksi.

 

Kirjeessään 12.9.2007 vakuutusyhtiölle lausunnonpyytäjä L Oy toteaa, että yrityksen puolesta on vaadittu asianajotoimisto N & V:tä korvaamaan lausunnonpyytäjän huonosti hoidetusta toimeksiannosta aiheutuneet kustannukset.

 

Asianajotoimiston vakuutusyhtiö ei 3.10.2006 katsonut näytön puuttuessa olevansa velvollinen korvaamaan asianajotoimiston laiminlyöntejä ja niistä johtuneita, kaiken kaikkiaan suureksi paisuneita rahallisia menetyksiä.

 

Lausunnonpyytäjä valitti vakuutusyhtiön päätöksestä 26.10.2006 Vakuutuslautakuntaan, joka katsoi vakuutusyhtiön epäävän päätöksen olleen voimassa olevan oikeuden mukainen eikä vahinkoa ollut tapahtunut.

 

Lausunnonpyytäjä kanteli Suomen Asianajajaliittoon 15.11.2006 asianajotoimiston laiminlyönnistä. Liiton valvontalautakunnan perusteltu lopputulos oli ”varoitus”.

 

Lausunnonpyytäjällä on nyt perusteltua syytä moittia, ettei asianajotoimisto ollut täsmällinen eikä toiminut hyvän asianajajatavan mukaisesti, vaikka lausunnonpyytäjä oli siinä vilpittömässä uskossa. Tehtävän kesken jättäminen pilasi jo aiemmin tehdyn työn, ja lopputulos oli lausunnonpyytäjälle kehno, eikä lausunnonpyytäjä saanut maksamilleen asianajopalkkioille katetta. Lisäksi lausunnonpyytäjä joutui korvaamaan vastapuolenkin suuret asianajajakulut toiseen vakuutusyhtiöön yhteensä 8.299,85 euroa, koska lausunnonpyytäjä oli hävinnyt jutun.

 

Lausunnonpyytäjä jaksaa yhä edelleen olla siinä uskossa, että hovioikeuden ratkaisu olisi ollut lausunnonpyytäjälle myönteinen, mikäli lausunnonpyytäjä olisi antanut oman vastineensa vastapuolen virheellisille väittämille. Lausunnonpyytäjä on myös sitä mieltä, että vastapuolella oli aikomus jo ennen louheen poiskuljetustyön aloittamista saada hyötyä lausunnonpyytäjän kustannuksella. Vastapuolen (S.N.) olisi todellakin pitänyt välttää epäselvyydet ilmoittamalla tai viimeistään oikaisemalla laskun saatuaan oikean tahon rakentajasta ja laskun maksajasta, jos hän itse mielestään kerran oli väärä taho, kuten vastapuoli käräjäoikeudessa tiedotti. Tämä muotoseikka ei kuitenkaan ihan oikeasti ole voinut olla este itse pääasialle eli laskun maksamiselle.

 

Lausunnonpyytäjä liittää kirjeensä mukaan asianajotoimiston sinänsä mallikkaan korkeimmalle oikeudelle tekemän valituslupahakemuksen. Siitä selviää muun muassa, ettei kaikkia vastapuolen syytöksiä todellakaan käsitelty käräjäoikeudessa molemminpuolisesti. Valitettavasti sillä ei tuolloin enää ollut painoarvoa, koska lausunnonpyytäjän sanonnan mukaan ”juna oli jo mennyt”.

 

Asianajajan työ on muun muassa palkkiota vastaan ajaa asioita. Rutiininomaisesti sitä ei kaiketi voi hoitaa. Ammattilaisen oletetaankin olevan toimissaan ajan tasalla asiakkaan eduksi ja oikean lopputuloksen varmistamiseksi.

 

Lausunnonpyytäjä katsoo edellä kirjoitetun ja aiemman korvausvaatimuksensa sekä liitteenä olevien uusien asiakirjojen perusteella, että lausunnonpyytäjän käyttämä asianajotoimisto ei ole hoitanut asiaa eikä siten menetellyt hyvän asianajajatavan mukaisesti, vaan on aiheuttanut lausunnonpyytäjälle tuntuvaa taloudellista tappiota. Lausunnonpyytäjä vaatii itselleen korvattavaksi asianajotoimistolle maksamansa asianajopalkkiot yhteensä 6.301,98 euroa sekä toiselle vakuutusyhtiölle vastapuolen oikeudenkäyntikuluja 8.299,89 euroa eli yhteensä 14.601,83 euroa. Tämän jälkeen lausunnonpyytäjä on taloudellisesti jälleen lähtöruudussa, ja hänen tappiokseen jää järkytyksen lisäksi vastapuolen maksamatta jättämä toimeksianto 5.253,22 euroa louhoksen poiskuljetuksesta sekä joitain oikeuksien kansliamaksuja.

 

L Oy:n kirjeen liitteenä on Suomen Asianajajaliiton valituslautakunnan ratkaisu 28.5.2007. Sen mukaan asianajaja J.V:lle on annettu varoitus hänen meneteltyään velvollisuuksiensa ja hyvän asianajajatavan vastaisesti jätettyään informoimatta päämiehiään hovioikeuden vastauspyynnöstä ja neuvottelematta näitten kanssa vastaamatta jättämisestä.

 

Toisena liitteenä on asianajaja J.V:n laatima valituslupahakemus ja valitus korkeimmalle oikeudelle 10.4.2006. Siinä J.V. lausunnonpyytäjä L Oy:n asiamiehenä esittämiensä perustelujen perusteella pyytää valituslupaa sekä hovioikeuden tuomion kumoamista tai asian palauttamista hovioikeudessa käsiteltäväksi.

 

Päätöksessään 2.10.2007 vakuutusyhtiö toteaa L Oy:n vaativan asian uudelleenkäsittelyä sekä korvauksena maksamistaan asianajopalkkioista ja oikeudenkäyntikuluista yhteensä 14.601,83 euroa.

 

Vakuutusyhtiön varallisuusvastuuvakuutuksen ehtokohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko

-         toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai

-         muulle henkilölle vakuutettua toimintaa koskevan lainsäädännön nimenomaisen määräyksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö on lausunnonpyytäjä L Oy:n vaatimuksesta käsitellyt ko. vahinkoasian uudelleen ja toteaa, kuten aikaisemmassa päätöksessään, että riidatonta on, ettei asianajotoimisto ole käyttänyt L Oy:n puolesta sille varattua tilaisuutta vastata S.N:n valitukseen. Sen sijaan vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole näytetty, että asianajotoimiston menettely olisi aiheuttanut L Oy:n väittämiä vahinkoja eli että vahingot olisivat syy-yhteydessä asianajotoimiston menettelyyn.

 

Voimassa olevan oikeuden mukaan tulee sen, joka vaatii korvausta, osoittaa, että vahingot ovat seurausta vastuulliseksi väitetyn menettelystä. Koska L Oy ei ole esittänyt tällaista näyttöä, ei vakuutusyhtiö katso osoitetun asianajotoimiston olevan korvausvelvollinen asiassa, minkä vuoksi korvausta ei makseta asianajotoimiston vastuuvakuutuksesta.

 

Lausuntopyynnössään 2.11.2007 J.R. ja S.R. lausunnonpyytäjä L Oy:n puolesta toteavat pyytäneensä 12.9.2007 vakuutusyhtiöltä uutta käsittelyä aiemman hylkäävän päätöksen tilalle nyt kuitenkin pelkästään asianajajien palkkioiden osalta saatuaan asiassa uutta esitettävää. Vakuutusyhtiö kuitenkin käytti valtaansa ja hylkäsi tämänkin korvausvaatimuksen. Hylkäys ei lausuntopyynnön laatijoiden mielestä ole oikeudenmukainen, eivätkä he sitä ymmärrä.

 

Pyynnön laatijat ovat pääosin kertoneet uudet perusteensa vakuutusyhtiölle lähteneessä vaatimuksessaan. He haluavat vielä täsmentää joitakin kohtia.

 

Oikeusprosessin aloittamiseen vuonna 2002 ei pitänyt sisältyä mitään dramatiikkaa. Asianajaja P.N. (jäi myöhemmin eläkkeelle) jopa valisti pyynnön laatijoita, että jo sinällään on rikos, kun ottaa hyödyn vastaan (S.N.) aikomattakaan maksaa. Kiinteistöosakeyhtiö toimii elävän edustajan välityksellä ja tässä tapauksessa S.N:n. Hänen toimintatapansa oli petollinen, koska hän osakeyhtiön asiamiehenä ei huolehtinut riittävästä tiedottamisesta asiakkaalle (L Oy) ja edelleen jätti oikaisematta tiedossaan olleen oikean tahon laskun saatuaan.

 

Vuosi sitten pyynnön laatijat valittivat asianajotoimiston laiminlyönnistä Suomen Asianajajaliittoon. Valvontalautakunta perusteli, että ”valitukseen vastaamatta jättäminen on siinä määrin poikkeuksellinen ja tärkeä toimenpide päämiehen kannalta, että asianajaja J.V:n olisi tullut alistaa tätä koskeva ratkaisu päämiesten harkittavaksi ja ratkaistavaksi”. Vakuutusyhtiö myöntää, että asianajaja J.V. ei ole vastannut kyselyyn. Myös J.V. myöntää, että oletti suullisen pääkäsittelyn toteutuvan. Suomen Asianajajaliitolle antamassaan lausunnossa asianajaja J.V. lausuu muun muassa, että ”valitus ei sisältänyt seikkoja, joihin ei olisi otettu kantaa jo aikaisemmassa oikeudenkäyntiaineistossa”. Tämä ei pidä täysin paikkaansa. Lausuntopyynnön laatijat eivät oikaisseet tätä kohtaa Asianajajaliitolle, koska lautakunta ei ollut kiinnostunut itse oikeustarinoista. Asia selviää hyvin kuitenkin korkeimmalle oikeudelle lähteneestä valituslupahakemuksesta.

 

Vakuutusyhtiö väittää, että pyynnön esittäjät eivät ole näyttäneet syy-yhteyttä. Millainen sen pitäisi olla? He ovat esittäneet perusteluita, jotka kyllä täyttävät vaaditun todistelun. Syy: hovioikeuden vastauspyyntöön vastaamatta jättäminen (ja siitä annettu varoitus), josta seuraa hovioikeuden yksipuolinen tuomio perustuen virheelliseen aineistoon. Hovioikeuden päätöksen olemassaolo ei voi kipsata asian järkevää käsittelyä, koska tuomio on väärä.

 

Lausuntopyynnön esittäjillä on myös takanaan käräjäoikeuden heidän hyväkseen tekemä ratkaisu. Pitkään veivattuna tapauksesta on itse asia unohtunut, eikä metsää enää pystytä näkemään puilta. Monelta taholta pyytäjille onkin sanottu, että ”niin, vääryyshän tässä on L Oy:lle tapahtunut, mutta...”

 

Kutakin tahoa kiinnostaa vain oma tontti ja sen puhtaana pitäminen. Vakuutusyhtiökään ei halua kantaa vastuuta, vaikka vakuutuksen nimi on vastuuvakuutus. Mitä vakuutus sitten oikeasti korvaa esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että asianajotoimisto olisi vaivautunut laatimaan vastauksen, mutta myöhästynyt postittamisessa? Lausuntopyyntötapauksessa ei ollut edes yritystä, joten on tapahtunut vielä leväperäisempää, kun ei edes yritetty vastata. Sellainen työ ei voi maksaa mitään.

 

Lausuntopyynnön esittäjät ovat antaneet vuonna 2002 asianajotoimistolle toimeksiannon, joka on jäänyt hoitamatta, vaikka toisin uskottiin. Lopputuloksena lausuntopyynnön esittäjät ovat joutuneet maksamaan omat ja vieraat viulut. Se ei voi olla oikein. Kyllä vastuu tapauksessa yksiselitteisesti kuuluu asianajotoimistolle. Päättelemälläkin pitää pystyä ratkaisemaan asianajotoimiston laiminlyönti oikeuden ja lain mukaisesti ja ymmärrettävästi ilman kankeaa oikeusprosessia.

 

Vastineessaan 27.12.2007 vakuutusyhtiö kertaa 2.10.2007 tekemänsä päätöksen sisällön.

 

Pelkästään sillä perusteella, ettei asianajotoimisto ole vastannut S.N:n valitukseen hovioikeuteen, ei voida varmuudella päätyä siihen, että hovioikeus olisi pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion. Näin ollen asiassa ei ole osoitettu asianajotoimiston aiheuttaneen L Oy:n väittämät vahingot.

 

Lopuksi vakuutusyhtiö toteaa, ettei L Oy ole lausuntopyynnössään esittänyt mitään sellaista, joka antaisi aihetta muuttaa vakuutusyhtiön 2.10.2007 päivättyä päätöstä.

  

 

 

Esillä olevassa asiassa on kyse laskusaatavan perinnästä, käräjäoikeuden tuomion muuttumisesta hovioikeudessa, siitä, että asiamies on jättänyt antamatta pyydetyn vastauksen hovioikeuteen, sekä päämiesten maksettaviksi tulleiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta asiamiehen vastuuvakuutuksesta.

 

Tapahtumatietojen osalta lautakunta viittaa tämän lausunnon alkuosan ”Taustatiedot” –osioon.

 

Lausunnonpyytäjä L Oy on pyytänyt vakuutusyhtiöltä ja Vakuutuslautakunnalta asian uudelleenkäsittelyä ja vaatinut omien asianajokulujensa sekä maksettavakseen tuomittujen vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamista vakuutuksenottajan, asianajotoimisto N & V:n varallisuusvastuuvakuutuksesta. Vaatimuksensa tueksi lausunnonpyytäjä on toimittanut Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan lausunnonpyytäjän asiaa hoitaneelle asianajaja J.V:lle antaman varoituksen sekä J.V:n korkeimmalle oikeudelle osoittaman valituslupahakemuksen ja valituksen, joiden johdosta korkein oikeus ei myöntänyt jutussa muutoksenhakulupaa.

 

Lautakunta toteaa lausunnonpyytäjän nyt vaatimien kulujen sisältyneen vaatimukseen, jota on käsitelty tapauksessa VKL 672/06.

 

Asianajajaliiton valvontalautakunnan antama varoitus asianajaja J.V:lle on perustunut siihen, että hän on menetellyt velvollisuuksiensa ja hyvän asianajajatavan vastaisesti, koska ei ole informoinut päämiehiään vastauspyynnöstä eikä ole neuvotellut näiden kanssa vastaamatta jättämisestä. Lautakunta toteaa, että varoitus on näin ollen perustunut J.V:n menettelyyn, eikä siinä ole otettu kantaa asian materiaaliseen sisältöön. Valitusasian johdosta valvontalautakunnalle osoittamassaan kirjeessä asianajaja J.V. on todennut, että hovioikeudella on asiaa ratkaistessaan ollut käytettävissään kaikki esitetty oikeudenkäyntiaineisto, mikä oikeuden on oikeudenkäymiskaaren mukaan tullut ottaa huomioon. Vastapuolen valitus hovioikeuteen ei ollut sisältänyt seikkoja, joihin ei olisi otettu kantaa jo aikaisemmassa oikeudenkäyntiaineistossa.

 

Valitusluvan hylkäävällä päätöksellään korkein oikeus ei ole ottanut kantaa hovioikeuden ratkaisun lopputulokseen. Kaiken edellä lausutun perusteella lautakunta katsoo edelleen, ettei sillä, ettei lausunnonpyytäjän puolesta ole vastattu vastaajan valitukseen hovioikeudessa, ole osoitettu olleen merkitystä hovioikeuden tuomion kannalta, ja pitää vakuutusyhtiön epäävää päätöstä ehtojen mukaisena.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Haarmann sekä jäsenet Aminoff, Kaivola, Kallioinen, Meincke, Nyyssölä ja Sjögren. Sihteerinä toimi Savonen.

 

 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA