Vahingon sattuessa lausunnonpyytäjä oli ollut jo 1.10.1996 alkaen osatyökyvyttömyyseläkkeellä kaula- ja rintarankaperäisten oireiden sekä oikean olkapään kipujen vuoksi. Lisäksi lausunnonpyytäjällä on verenpainetauti. Vahingon sattuessa lausunnonpyytäjä oli osa-aikatyössä valintamyymälän kassana. Hänen viikoittainen tuntimääränsä oli 20 tuntia. Lausunnonpyytäjä palasi työhönsä syyskuussa 1997, mutta hänellä oli työssä jatkuvia ongelmia oikean ranteen ja olkapään vuoksi ja hän oli usein sairaslomalla. Ranteeseen kehittyi vähitellen nivelrikkoa ja lausunnonpyytäjälle tehtiin 17.9.1998 ranteeseen Bowen –tyyppinen leikkaus. Leikkaus ei kuitenkaan parantanut ranteen tilannetta ja lausunnonpyytäjällä oli edelleen liikerajoitusta, erityisesti ranteen uloskierrossa sekä ranteen kiputila. Lausunnonpyytäjä ei tämän jälkeen enää palannut työhönsä ja työsuhde päättyi 2.4.2003.

 

Myös vakuutetun aikaisemmat selkäoireet jatkuivat ja vuonna 1999 hänellä todettiin olevan kipuja alaselässä, oikeassa alaraajassa ja oikeassa yläraajassa sekä molemmissa hartioissa. Pitkään istuminen tai seisominen provosoivat oireita. Lausunnonpyytäjällä on todettu rintarangassa jonkin verran degeneratiivisia muutoksia ja korostunut kyfoosi. Lisäksi hänellä on todettu epäsymmetrinen lantiomalja ja tähän liittyneenä alaraajapituuseroa.

 

Lausunnonpyytäjä oli vuonna 2000 työklinikkatutkimuksessa ja tällöin hän oli työkokeilussa kouluavustajan työssä. Tämän työkokeilun todettiin sujuneen melko hyvin, mutta lausunnonpyytäjä ei työllistynyt kouluavustajaksi. Tutkimuksissa todettiin, että lausunnonpyytäjän oikea ranne kipeytyi jonkin verran kaikissa käsin tehtävissä töissä, pahimmin töissä, joihin sisältyi yläraajan kiertoliikkeitä, jatkuvia toistoliikkeitä tai voimankäyttöä. Oikea olkapää kipuili ja vasempaan olkapäähän tuli rasittuneisuutta yläasennossa työskennellessä. Paikallaan istuen tai seisten tehtävissä töissä selkä kipeytyi ja oikeaan lonkkaan sekä pakaraan tuli kipua. Vuonna 2003 lausunnonpyytäjällä todettiin myös reaktiivista masennusta.

 

Lausunnonpyytäjä haki työeläkepuolelta vuonna 1999 osatyökyvyttömyyseläkkeensä muuttamista täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Hakemus kuitenkin hylättiin eikä vakuutusoikeus muuttanut ratkaisua. Lausunnonpyytäjä on saanut Kelalta työmarkkinatukea vuoden 2002 aikana sekä helmikuusta 2003 alkaen sairauspäivärahaa. Työeläkepuolelta lausunnonpyytäjälle myönnettiin täysi työkyvyttömyyseläke aluksi määräaikaisena ajalle 1.2.2004 – 31.3.2005 ja 1.4.2005 alkaen pysyvästi. Myös Kela myönsi lausunnonpyytäjälle täyden työkyvyttömyyseläkkeen 1.4.2005 alkaen, maksettuaan sitä ennen kuntoutustukea 1.2.2004 alkaen.

 

Korvausta lausunnonpyytäjälle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen perusteella.

 

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Vakuutusyhtiö maksoi korvauksena kivusta ja särystä 10.11.1998 luokan B2 mukaisesti 10.300 mk (1.732,34 euroa). Pysyvän vian ja haitan vakuutusyhtiö korvasi haittaluokka 3:n mukaisena ja korotti korvauksen 2.9.2004 haittaluokka 5:n mukaiseksi.

 

Ansionmenetyskorvausta vakuutusyhtiö maksoi aluksi 8.11.1999 saakka. Sittemmin vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksellään 20.6.2005 maksavansa ansionmenetyskorvausta myös 9.11.1999 alkaen siihen asti, kun lausunnonpyytäjä täyttää 65 vuotta. Vakuutusyhtiö käytti ansionmenetyskorvauksen perusteena vuoden 1999 palkkatasoa 153 euroa/vko eli 7.956 euroa/v. Tämän jälkeen palkka korotettiin TEL-indeksillä kunkin vuoden tasoon. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan ansionmenetys laskettiin siten, että lausunnonpyytäjän menettämä palkka laskettiin yhteen hänen saamansa osatyökyvyttömyyseläkkeen kanssa ja summasta vähennettiin hänen kulloinkin saamansa tulot ja muut etuudet sekä työeläkevähennys.

 

Vakuutusyhtiö totesi, että lausunnonpyytäjälle on 1.2.2004 myönnetty täysi työkyvyttömyyseläke. Koska hänen työkyvyttömyytensä ei johdu yksinomaan 3.4.1997 sattuneesta vahingosta, ansionmenetyskorvaus on laskettu haittaluokan mukaisessa suhteessa siten, että TEL-indeksillä korotettuun vuosityöansioon on lisätty osaeläke ja tästä on vähennetty työeläkevähennys sekä täyseläke. Erotuksesta vakuutusyhtiö katsoo korvattavaksi 25 % lausunnonpyytäjällä todetun pysyvän vian ja haitan haittaluokan mukaisessa suhteessa. Tämän laskelman mukaisesti lausunnonpyytäjälle maksetaan jatkuvaa ansionmenetyskorvausta 84,57 euroa/kk sen kuukauden loppuun asti, jolloin hän täyttää 65 vuotta eli syyskuuhun 2019 asti. Ansionmenetyskorvaus on sidottu elatusapuindeksiin, jonka tarkistus tehdään joka vuosi tammikuussa.

 

Lausunnonpyytäjä on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ansionmenetyskorvauksen ja kivusta ja särystä maksetun korvauksen osalta.

 

Lausunnonpyytäjä toteaa, että hän joutui selkävaivojen vuoksi jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle vuonna 1996 ja hänen viikoittainen työtuntimääränsä lyheni 20 tuntiin. 3.4.1997 sattuneen oikean käden rannetapaturman vuoksi hän ei pystynyt palaamaan takaisin kassanhoitajan työhön ja hänet irtisanottiin työpaikastaan 2.12.2002. Lausunnonpyytäjä toteaa olevansa oikeakätinen. Koko työhistoriansa ajan hän on työskennellyt kaupan alalla, vuodesta 1970 lähtien. Lausunnonpyytäjä katsoo menettäneensä työpaikkansa ja pitkäaikaisen ammattinsa rannevamman vuoksi. Lausunnonpyytäjä teki työpaikassaan 4-tuntisia työpäiviä jäätyään osatyökyvyttömyyseläkkeelle ja hän uskoo, että selkävaivasta huolimatta hän olisi pystynyt tekemään työtään varsinaiseen eläkeikään asti, ellei rannetapaturmaa olisi sattunut. Vakuutusyhtiö on myöntänyt ansionmenetyskorvauksen kansaneläkeikään saakka eli 65-vuotiaaksi.

 

Lausunnonpyytäjä vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa kokonaisuudessaan 20 tunnin viikoittaisen ansionmenetyksen jälkikäteen 9.11.1999 alkaen korkoineen maaliskuun 2005 loppuun ja sen jälkeen alkaen 1.4.2005, jolloin täystyökyvyttömyyseläke myönnettiin, edelleen 20 tunnin viikkoansion mukaan korkoineen.

 

Lisäksi lausunnonpyytäjä vaatii ansionmenetyskorvauksen maksamista vielä senkin jälkeen, kun hän täyttää 65 vuotta. Työelämästä pois joutuminen tapaturman vuoksi vaikuttaa siihen, ettei hänelle kerry vanhuuseläkettä samassa suhteessa kuin jos hän olisi pystynyt olemaan työssä toivotun ajan, vielä noin 15 vuotta.

 

Kipu- ja särkykorvauksen osalta hän vaatii korvaussumman korottamista. Korvausta ei ole tarkastettu 6.11.1998 annetun päätöksen jälkeen, jota ennen ranne leikattiin. Ranne on jatkuvasti kipuileva ja rasituksen jälkeen on pakko ottaa särkylääkettä. Pitkäkestoinen ranteen rasittaminen esim. kirjoittaessa ei onnistu. Lausunnonpyytäjä katsoo, että vakuutusyhtiön suorittama korvaus ei ole riittävä, koska särky ja kipu ovat jatkuvia.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että valituksessa ei ole tuotu esille uusia asiassa tehtyyn ratkaisuun vaikuttavia seikkoja, joten yhtiö katsoo, ettei ratkaisua tule muuttaa.

 

Lausunnonpyytäjä oli selkävamman vuoksi osatyökyvyttömyyseläkkeellä liukastuessaan, jolloin hänen oikea ranteensa vammautui. Tästä vammasta hänelle aiheutui haittaluokka 3:n mukainen pysyvä haitta, joka korotettiin syyskuussa 2004 haittaluokka 5:een. Lausunnonpyytäjän työsuhde osa-aikaisena valintamyymälän kassana päättyi 2.4.2003 ja 1.4.2005 alkaen hänelle on myönnetty täysi jatkuva työkyvyttömyyseläke. Työnantajan todistuksen mukaan valittaja oli jäänyt työstään valintamyymälän kassana sairaslomalle jo 25.2.1997.

 

Lausunnonpyytäjälle on maksettu korvausta vamman aiheuttamasta ansionmenetyksestä 9.11.1999 alkaen työnantajan ilmoituksen mukaisesti vuosityöansio 7.956 eu­roa mukaan laskettuna. Tämä ansio perustuu 20 tunnin viikkotyöaikaan ja 153 euron palkkaan, mikä vastaa lausunnonpyytäjän ansioita ennen vahinkoa. Korvaus maksettiin takautuvasti viivästyskorkoineen kesällä 2005. Ansionmenetyskorvauksen lakkauttaminen 8.11.1999 perustui tuolloin vakuutusyhtiön käytettävissä olleeseen lääketieteelliseen selvitykseen. Käsivammasta aiheutunut haittaluokka 3:n mukaisen haitan ei katsottu aiheuttavan työkyvyttömyyttä, mutta ratkaisu muutettiin lausunnonpyytäjän kannalta edulliseen suuntaan.

 

Ansionmenetys on laskettu siten, että valittajan menettämä palkka on laskettu yhteen hänen saamansa osaeläkkeen kanssa ja summasta on vähennetty hänen kulloinkin saamansa tulot ja muut etuudet verottajalta saadun selvityksen mukaisesti. Näitä tuloja ovat olleet työmarkkinatuki ja sairauspäiväraha. 1.2.2004 alkaen summasta on vähennetty hänelle tuolloin myönnetty täysi työeläke tai sitä vastaava muu korvaus.

 

Vakuutusyhtiö katsoo lausunnonpyytäjän saaneen ansionmenetyskorvauksen 31.1.2004 asti valituksessa esitetyn vaatimuksen mukaisena. Lausunnonpyytäjälle on siis maksettu täysi korvaus ansionmenetyksestä tuohon päivään asti, vaikka hän mm. vakuutusoikeuden mielestä on ollut siinä määrin työkykyinen, ettei hänelle myönnetty päätöksissä 11.9.2002 täyttä työkyvyttömyyseläkettä.

 

1.2.2004 alkaen ansionmenetyskorvauksessa on huomioitu täyden työeläkkeen osuus, jolloin on otettu myös huomioon lausunnonpyytäjän työeläkkeeseen oikeuttavat muut työkykyä alentavat tekijät. Liukastumisessa aiheutuneen käsivamman osuus on tämän jälkeen otettu huomioon haittaluokan mukaisesti eli tulojen vähenemisestä on korvattavaksi voitu katsoa 25 %:n osuus. Kuukausittainen korvaus maksetaan indeksillä korotettuna kunnes valittaja täyttää 65 vuotta. Tuon ajan jälkeisten korvausten osalta ei voida tässä vaiheessa luonnollisestikaan lausua ennenaikaisesti mitään.

 

Kivun ja säryn korvauksessa on noudatettu liikennevahinkolautakunnan normistoa, jolloin sen on katsottu kuuluvan luokkaan B2 ja se on määrältään 1.732,34 euroa. Korvaus on maksettu 10.11.1998 eikä valitus anna aiheetta korottaa em. summaa.

 

 

Lausunnonpyytäjä viittaa vakuutusyhtiön vastineessa toteamaan, että lausunnonpyytäjä olisi päässyt sairaslomalle jo 25.2.1997. Tämä ei lausunnonpyytäjän mukaan pidä paikkaansa. Tältä osin työnantajan todistuksessa on ollut virheellinen päivämäärä. Tapaturma sattui 3.4.1997, jolloin lausunnonpyytäjä on ollut normaalilla viikoittaisella vapaapäivällä.

 

 

Vakuutuksenottajana olevan asuntosäätiön puolesta on lautakunnalle ilmoitettu, ettei sillä ole lisättävää asiaan.

 

Lautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon pysyvänä asiantuntijana käyttämältään ortopedian ja traumatologian dosentti Timo Niinimäeltä.

 

Niinimäki toteaa, että osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollut 43-vuotias lausunnonpyytäjä kaatui vuonna 1997 ja sai oikean ranteen pirstaleisen murtuman. Kyseisessä raajassa oli jo ennestään toiminnanvajavuutta. Lausunnonpyytäjä ei kyennyt ranteeseen kehittyneen nivelrikon vuoksi jatkamaan entisessä työssään, jonka vuoksi hän vaatii työkyvyttömyyden korvaamista täysimääräisenä rannevamman johdosta.

 

Lausunnonpyytäjälle on tehty perusteelliset kuntoutustutkimukset, joissa on käynyt ilmi, ettei hän kykene oikeaa kättä jatkuvasti kuormittaviin töihin, jollaisena kassamyyjän työtä on pidettävä. Syy tähän on ranteen kiertovajaus ja kipeytyminen vamman seurauksena aiheutuneen nivelrikon vuoksi. Lausunnonpyytäjän aikaisemmat niska-hartiavaivat haittaavat, mutta eivät ratkaisevasti. Muunlaiseen työhön lausunnonpyytäjä kyllä kykenisi, mutta koulutus ei ilmeisesti riitä. Työkyvyttömyysprosentti kassamyyjän työhön on rannevamman johdosta sataprosenttinen.

 

Niinimäki toteaa, että lausunnonpyytäjä oli jo varsin nuorena joutunut osatyökyvyttömyyseläkkeelle tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi. Ottaen huomioon kassamyyjän työn fyysisen kuormittavuuden, on todennäköistä, että tuki- ja liikuntaelinongelmat olisivat ajanmittaan lisääntyneet ja aiheuttaneet täyden työkyvyttömyyden.

 

Korvattavasta tapaturmasta lausunnonpyytäjälle aiheutuneen kivun ja säryn Niinimäki katsoo kuuluvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan B2, lievää vaikeampi vamma, vammaluokan keskitasoon.

 

 

Kiinteistövakuutukseen liittyvän vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

 

Vahingonkorvauslain5 luvun 2 §:n mukaan sillä, jolle on aiheutettu ruumiinvamma tai muu henkilövahinko, on oikeus saada korvaus sairaanhoitokustannuksista ja muista vahingosta aiheutuneista kuluista, tulojen tai elatuksen vähentymisestä, kivusta ja särystä sekä viasta tai muusta pysyvästä haitasta.

 

Vakuutusyhtiö on laskenut lausunnonpyytäjän ansionmenetyksen 9.11.1999 – 1.2.2004 väliseltä ajalta siten, että lausunnonpyytäjän vuoden 1999 palkkatason mukainen ansiotulo on korotettu TEL-indeksillä kunkin vuoden tasoon, tähän on lisätty lausunnonpyytäjän saama osaeläke ja summasta on vähennetty työeläkevähennys sekä lausunnonpyytäjän saamat tulot.

 

Lautakunta toteaa, että korvauksen määrittämisen perusteena olevasta ansiotulosta voidaan vähentää työeläkevähennys vain mikäli lausunnonpyytäjä olisi osa-aikatyöstä maksettavasta palkasta joutunut maksamaan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua, ei kuitenkaan enää sen jälkeen , kun työkyvyttömyyden alkamisesta on kulunut 24 kuukautta. Muilta osin lautakunta pitää käytettyä laskentatapaa asianmukaisena. Koska lautakunnalla ei kuitenkaan ole ollut käytettävissään kattavaa selvitystä lausunnonpyytäjän saamista tuloista ja muista etuuksista 9.11.1999 jälkeiseltä ajalta eikä siitä, olisiko lausunnonpyytäjä ja kuinka paljon joutunut maksamaan työeläke- ja työkyvyttömyysvakuutusmaksua, mikäli olisi jatkanut osa-aikatyössään, lautakunta ei voi ottaa tarkempaa kantaa vakuutuksesta maksettavien korvausten määriin. Vakuutusyhtiö on ilmoituksensa mukaan maksanut korvauksille viivästyskorkoa.

 

Lausunnonpyytäjälle on myönnetty sekä työeläke- että kansaneläkepuolelta täysi työkyvyttömyyseläke 1.2.2004 alkaen. Vakuutusyhtiö määritteli lausunnonpyytäjälle vastuuvakuutuksesta jatkossa maksettavan ansionmenetyskorvauksen siten, että siihen TEL-indeksillä korotettuun palkkasummaan, jonka lausunnonpyytäjä ilman vammautumista olisi saanut ajalta 1.2. – 31.12.2004, lisätään osaeläke, joka olisi tullut maksettavaksi samalta ajankohdalta ja tästä vähennetään työeläkevähennys sekä lausunnonpyytäjälle maksettu täyseläke. Erotuksesta (3.721 euroa) vakuutusyhtiö katsoi korvattavaksi 25 % (930,25 euroa) lausunnonpyytäjällä todetun pysyvän vian ja haitan haittaluokan mukaisessa suhteessa. Tämän laskelman mukaisesti lausunnonpyytäjälle maksetaan jatkuvaa ansionmenetyskorvausta 84,57 euroa/kk sen kuukauden loppuun asti, jolloin hän täyttää 65 vuotta eli syyskuuhun 2019 asti. Ansionmenetyskorvaus on sidottu elatusapuindeksiin.

 

Lautakunnan käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että lausunnonpyytäjä on ennen nyt kyseessä olevaa tapaturmaa ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä kaula- ja rintarankaperäisten oireiden ja oikean olkapään kipujen vuoksi. Lausunnonpyytäjä oli osa-aikatyössä valintamyymälän kassana ja hänen viikoittainen tuntimääränsä oli 20 tuntia. Nyt kyseessä olevan vahingon jälkeen lausunnonpyytäjä ei pystynyt enää palaamaan osa-aikatyöhönsä oikean ranteen liikerajoitusten ja kiputilojen vuoksi.

 

Käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen sekä hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjä on vastuuvakuutuksesta korvattavan rannevammansa vuoksi tullut täysin työkyvyttömäksi entiseen osa-aikatyöhönsä valintamyymälän kassana. Vaikka lausunnonpyytäjällä olevat muut tuki- ja liikuntaelinvaivat olisivat mahdollisesti tulevaisuudessa edenneet niin, että hän olisi niiden vuoksi tullut täysin työkyvyttömäksi myös ilman rannevammaa, ei kyseisten sairauksien kehitystä ole mahdollista siinä määrin tarkasti arvioida, että niillä voitaisiin katsoa olevan ratkaisevaa vaikutusta nyt tai tulevaisuudessa lausunnonpyytäjän kykyyn työskennellä osa-aikatyössään.

 

Koska lausunnonpyytäjä ennen tapaturmaa on pystynyt työskentelemään osa-aikatyössä ja tapaturman jälkeen hän ei saamansa vamman vuoksi ole enää tähän työhön kyennyt, lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjän työkyvyttömyyden osa-aikatyöhön on katsottava johtuvan 100 %:sesti vastuuvakuutuksesta korvattavasta rannevammasta. Tämän vuoksi lausunnonpyytäjän ansionmenetys 1.2.2004 jälkeiseltä ajalta tulee määritellä niin, että siihen vuosityöansioon, minkä hän osa-aikatyöstään olisi saanut lisätään osaeläke, jota hän olisi saanut ilman siirtymistä täyseläkkeelle ja tästä summasta vähennetään lausunnonpyytäjän saamat työkyvyttömyyseläkkeet. Erotus on vastuuvakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä.

 

Lautakunta toteaa lisäksi, että Liikennevahinkolautakunnan soveltamisohjeiden (7/2005) mukaan työntekijän työeläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksua ei pääsääntöisesti vähennetä ansionmenetyskorvauksen perusteena olevasta vuosityöansiosta silloin, kun kyseessä on pysyvä tai pitkäaikainen työkyvyttömyys (yli 24 kuukautta). Tämän vuoksi jatkuvan ansionmenetyskorvauksen perusteena oleva ansiotulo on tässä tapauksessa määriteltävä ilman 4,85 %:n työeläkevähennystä.

 

Lausunnonpyytäjän mahdollinen ansionmenetys vanhuuseläkeiän saavuttamisen jälkeen voidaan määritellä tarkemmin kyseisenä ajankohtana.

 

Lausunnonpyytäjälle aiheutui korvattavassa vastuuvahingossa oikean ranteen pirstaleinen murtuma. Murtuma hoidettiin alkuvaiheessa konservatiivisesti kipsihoidolla. Sittemmin lausunnonpyytäjälle tehtiin ranteeseen leikkaus. Ranteeseen jäi kuitenkin edelleen liikerajoitusta ja kiputila.

 

Vakuutusyhtiö on katsonut lausunnonpyytäjälle aiheutuneen haittaluokka 5:n mukaisen pysyvän vian ja haitan. Kivusta ja särystä vakuutusyhtiö on maksanut vuonna 1998 luokan B2 mukaisesti 10.300 mk (1.732,34 euroa).

 

Kivun ja säryn osalta maksettavia korvauksia arvioidessaan lautakunta käyttää apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normia ja ohjeita, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä ja joita lautakunnan käsityksen mukaan yleensä voidaan pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

 

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen vammaluokkaan B2 (lievää vaikeammat vammat) kuuluvat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on siderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, naamaluiden yksittäis- tai monimurtumat, sormen menetys, kylkiluiden monimurtumat ja veririnta, johon ei liity keuhkovammaa eikä hengitystoiminnan pitkäaikaista vajausta, leikkaushoitoa vaatinut, komplikaatioitta parantunut vatsaontelon elinten vamma, aivovamma, josta on jäänyt lieväksi arvioitu pysyvä haitta sekä kaularangan retkahdusvamma, johon liittyy useita kuukausia jatkunut oirehtelu ja työkyvyttömyys. Hoitotoimenpiteiden mukaan luokiteltuna kyseiseen vammaryhmään kuuluvat vammat eivät vaadi tehohoitoa eikä niihin liity komplikaatioita eikä vammojen jatkohoidossa tarvita rekonstruktiivisia leikkaustoimenpiteitä. Vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 1 – 3 viikkoa ja aiheuttavat 3 – 7 kuukauden työkyvyttömyyden ja niiden aiheuttamasta invaliditeetista on vähäistä haittaa.

 

Vuonna 1998 korvaukset kyseisessä vammaluokassa vaihtelivat 5.000 – 12.000 markkaan.

 

Vammaluokkaan C1 (vaikeat vammat), kuuluvat mm. hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan liittyvä hermo- tai verisuonivamma, sijoiltaanmenomurtuma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula-, rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää hermovammaa, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, keskivaikea aivovamma, vaikeat naamaluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät. Hoitotoimenpiteiden mukaisesti jaoteltuna kyseiseen vammaluokkaan kuuluvat vammat vaativat hengityksen tai verenkierron elvytystä, tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa tai henkitorven avanteen, sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esim. kalloveto, murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet), raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien operatiivinen kiinnitys, nivelen rekonstruktioleikkaus, ja jälkihoidossa tarvitaan osteosynteesimateriaalin poiston lisäksi muita leikkauksia. Vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3 – 8 viikkoa, aiheuttavat yli kahdeksan kuukauden työkyvyttömyyden tai niiden jättämästä invaliditeetista on olennaista haittaa. Tässä vammaluokassa korvaukset vaihtelivat vuonna 1998 12.000 – 35.000 markkaan.

 

Käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että lausunnonpyytäjälle vammasta ja sen hoidosta aiheutunut kipu ja särky kuuluu vammaluokkaan B2, lievää vaikeammat vammat. Vakuutusyhtiön vuonna 1998 maksama korvaus on vakiintuneen korvauskäytännön mukainen eikä lautakunta tältä osin suosita lisäkorvausta.