Lausunnonpyytäjän mukaan perhepiirissä oli ollut puhetta henkivakuutusturvan lisäämisestä yritystoimintaan liittyneen suuren investoinnin vuoksi. Yhtiön asiamies oli myöntänyt, että A oli ”joskus syksyllä” käynyt keskustelemassa vakuutusturvastaan. Asiamies ei kuitenkaan muistanut tarkasti milloin eikä sitä, millaisesta vakuutuksesta oli keskusteltu.

 

Lausunnonpyytäjä tiedusteli vakuutusyhtiölle 22.6.2006 lähettämällään kirjeellä vakuutussopimuslain 11 §:ään viitaten, oliko vakuutusyhtiöstä hakemuksen johdosta oltu yhteydessä A:han, ja ellei, miksi näin ei ollut tehty. Hän pyysi vakuutusyhtiön kantaa siihen, oliko vakuutussopimusta syntynyt.

 

Vastauksessaan 4.7.2006 vakuutusyhtiö myönsi A:n käyneen vakuutusyhtiön asiamiehen luona keskustelemassa vakuutusturvasta. Asiasta oli keskusteltu yleisesti ilman konkreettisia toimenpiteitä. Asiamies oli antanut A:lle hakemuslomakkeen, jonka A oli myöhemmin lähettänyt suoraan pääkonttoriin. Sieltä lomake palautettiin asiamiehelle siksi, että hakemuslomakkeella ei ollut mitään tietoja haetusta vakuutusturvasta.

 

Asiamiehen mukaan lomake oli ollut hänen pöydällään ja hän oli odottanut A:n palaavan asiaan. Myöhemmin asiamies oli kuullut A:n sairastumisesta ja oli pitänyt vakuutuksen tarjoamista hänelle tuossa vaiheessa epäkorrektina, sillä hän tiesi, että vakuutusta ei sairauden vuoksi olisi enää myönnetty.

 

Vakuutusyhtiö totesi lomakkeelta puuttuneen kaikki olennaiset tiedot, joiden perusteella vakuutus olisi voitu myöntää. Ainoat tiedot koskivat vakuutettavaa. Lomakkeelta puuttuivat mm. vakuutuksen tyyppi, edunsaaja ja vakuutusturvan suuruus. Vakuutusyhtiön asiamiehellä tai kenelläkään muulla vakuutusyhtiössä ei ollut näitä tietoja. Ilman niitä vakuutusta ei voida myöntää. Koska sopimuksen olennainen sisältö puuttuu, ei myöskään sopimusta ollut vakuutusyhtiön mielestä syntynyt. Kuten lausunnonpyytäjä oli todennut, ei A ollut saanut vakuutuksesta esitettä tai mitään tuotetietoja, mikä vakuutusyhtiön mielestä myös viittasi siihen, ettei kysymys ole ollut mistään tietystä vakuutuksesta, vaan asiasta oli keskusteltu yleisellä tasolla kuten asiamies oli todennut.

 

Jatkokirjeessään vakuutusyhtiölle lausunnonpyytäjä tiedusteli, miksi vakuutusyhtiön asiamies ei ollut tehnyt hänelle palautuneelle vakuutushakemukselle mitään. Lausunnonpyytäjän mielestä sopimusoikeuden perusperiaatteiden mukaan vakuutusyhtiön olisi kuulunut toimia asiassa. Asiamiehen väitetyllä tiedolla A:n sairastumisesta ei ole mitään merkitystä asiassa, sillä aikaisintaan tieto tästä on voinut tulla 20.4.2006 eli miltei neljä kuukautta sen jälkeen, kun vakuutushakemus oli jätetty.

 

Lausunnonpyytäjän mukaan asiamies oli myös antanut asian viipymiselle toisen selityksen, se oli asiamiehen mukaan johtunut vakuutusyhtiön henkilöstöpulasta. Lausunnonpyytäjä ihmetteli, vastasiko menettely yhtiössä yleisesti noudatettua tapaa. Lausunnonpyytäjä tiedusteli myös, mikä vakuutusyhtiön asiamiehen tarkoituksena oli ollut, kun hän oli antanut A:lle hakemuslomakkeen, johon oli merkitty täyttämisohjeita, ja eikö yhtiössä yleensä ole tapana vastata vakuutushakemuksiin.

 

Vastauksessa 15.8.2006 vakuutusyhtiö totesi hakemuksen todellakin viipyneen asiamiehellä työtaakan vuoksi. Hakemuslomakkeet käsitellään pääkonttorissa saapumisjärjestyksessä. Tässä tapauksessa kysymyksessä on ollut tyhjä hakemuslomake, joka on palautettu asianomaiselle myyjälle. Asiakkaat ottavat hakemuslomakkeita usein mukaansa voidakseen rauhassa harkita asiaa ja tutustuakseen hakemuslomakkeen kysymyksiin. Näin on tapahtunut myös tässä tapauksessa. Sopimusoikeudellisesti on kysymys tarjouksesta ja vastauksesta. Tässä tapauksessa ei ole mitään tarjousta tai vastausta, vaan kysymys on ollut yleisestä vakuutusturvaa koskeneesta keskustelusta. Tällaisen keskustelun perusteella vakuutuksenantaja ei ole voinut antaa tarjousta vakuutusturvasta.

 

Lausunnonpyytäjä pyytää lausuntoa vakuutusyhtiön velvollisuudesta maksaa henkivakuutuskorvaus. Siinä tapauksessa, että katsottaisiin, ettei vakuutussopimusta ollut syntynyt, hän vaatii vahingonkorvausta vaille henkivakuutussuojaa jäämisestä. Perusteluinaan hän viittaa vakuutussopimuslain säännöksiin henkivakuutusyhtiön vastuun alkamisesta ja siihen, että vakuutusyhtiö on törkeästä huolimattomuudesta jättänyt käsittelemättä hänen puolisonsa hakemuksen, jota vakuutusyhtiöllä ei olisi ollut mitään syytä hylätä.

 

Lausunnonpyytäjä kertoo puolisonsa yritystoiminnasta ja toteaa A:lle olleen erityisen tärkeää, että vero-, eläke- ja vakuutusasiat olivat kunnossa. Asiat käytiin läpi vähintään kerran vuodessa. A oli aina halunnut huolehtia perheestään, johon kuuluu neljä alaikäistä lasta.

 

Koska yritystoimintaan oltiin investoimassa noin 200.000 euroa, keskusteltiin syksyn 2005 aikana useassa yhteydessä vakuutusturvan tarkistamisesta. Lausunnonpyytäjä oli käsittänyt A:n puheista hänen huolehtineen asiasta.

 

A oli ennen joulua 2005 ja ainakin 12.3.2006 saakka täysin terve. Päänsärky alkoi maaliskuun 2006 puolivälissä. Kaksi viikkoa myöhemmin tulivat neurologiset oireet ja suuri kasvain todettiin röntgentutkimuksessa 5.4.2006. Koska diagnoosi oli epäselvä, pidettiin tieto asiasta vain perhepiirissä.

 

Lausunnonpyytäjä selostaa käyntiään vakuutusyhtiön asiamiehen luona 22.6.2006, jolloin joulukuun 2005 vakuutushakemuslomake tuli ilmi. Se oli epäilemättä sama lomake, jonka A oli antanut lausunnonpyytäjälle päivää ennen jouluaattoa 2005 lähetettäväksi. Vakuutusyhtiön asiamies on myöntänyt täyttäneensä lomakkeelle oman asiamiesnumeronsa. Hän on myöntänyt A:n käyneen joskus syksyllä keskustelemassa vakuutussuojasta, muttei muistanut, millaisesta vakuutuksesta keskusteltiin.

 

Asiamiehen mukaan kysymys on voinut olla pariturvasta. Lausunnonpyytäjä pitää tätä epätodennäköisenä, sillä A oli ollut hyvin tietoinen siitä, että lausunnonpyytäjän terveydentila helmikuun 2005 jälkeen olisi estänyt pariturvavakuutuksen myöntämisen, mikä seikka on täytynyt olla myös asiamiehen tiedossa. Vakuutushakemuslomakkeen täyttämisen tarkoituksena on siten voinut ainoastaan olla joko voimassa olevan henkivakuutuksen kuolintapaussumman korottaminen tai uuden yksilöllisen henkivakuutuksen ottaminen.

 

Vakuutusyhtiön asiamies on merkinnyt rastein ja viivauksin vakuutushakemuslomakkeen marginaaliin kohdat, jotka A:n oli tullut täyttää. Lausunnonpyytäjän mielestä terveysselvityksen täyttämättä jättäminen on voinut johtua siitä, että A oli jo entuudestaan vakuutusyhtiön asiakas. Hän oli jättänyt vakuutusyhtiölle täydellisen terveysselvityksen, jonka tietoihin ei hakemuksen jättämiseen mennessä ollut tullut muutoksia. Toinen mahdollinen syy on, että hän on otsikolla ”Valtuutus ja allekirjoitus” tosiasiassa antanut suostumuksensa siihen, että vakuutusyhtiö saa itsenäisesti selvittää hänen terveydentilansa. A on päivännyt ja allekirjoittanut lomakkeen 23.12.2005.

 

Lausunnonpyytäjä viittaa vakuutussopimuslain 11 §:ään. Vakuutusyhtiön asiamies on myöntänyt hakemuslomakkeen olleen pääkonttorista palautumisen jälkeen hänen pöydällään ilman toimenpiteitä. Lausunnonpyytäjä toistaa vakuutusyhtiölle kirjeissään esittämänsä seikat.

 

Lausunnonpyytäjä on täysin vakuuttunut siitä, että A:n tarkoituksena 23.12.2005 on ollut joko korottaa kuolemantapaussummaa olemassa olevaan henkivakuutukseen tai hakea uutta yksilöllistä vakuutusta. Hänen on täytynyt informoida tarkoituksestaan myös vakuutusyhtiön edustajaa, joka on antanut A:lle hakemuslomakkeen täyttämisohjeita koskevine merkintöineen. Vakuutusyhtiö on todistettavasti myös vastaanottanut hakemuksen 28.12.2005.

 

Kirjallisten merkintöjen mukaan on ollut epäselvää, mitä hakemus koski. Tästä huolimatta asiamies ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin asian viemiseksi eteenpäin, minkä hän on myös myöntänyt. Vakuutussopimuslain vakuutuksen myöntämistä ja vakuutuksenantajan vastuun alkamista koskevan säännöksen valossa vakuutusasiamiehen laiminlyöntiä toimia on pidettävä törkeän huolimattomana. Mikään esitetty syy ei tee tästä huolimattomuudesta anteeksi annettavaa. Lausunnonpyytäjä ei usko siihen, että asiamies ei muistaisi vakuutuksen hakemistilannetta.

 

A oli tehnyt sen, mitä hänelle kuuluu olemassa olevan vakuutuksen muuttamiseksi tai uuden vakuutussopimuksen tekemiseksi. Vakuutusyhtiöllä ei tuolloin ole ollut mitään syytä kieltäytyä vakuutussumman korottamisesta tai uuden vakuutuksen myöntämisestä. A oli ollut vakuutusyhtiön asiakas jo 16 vuotta ja antanut ainakin kerran aikaisemmin täydellisen terveysselvityksen ja monta kertaa suostumuksen tarkistaa terveydentilatietonsa. Hän oli ollut hakemuksen jättämishetkellä täysin terve. Vakuutusyhtiön tai sen asiamiehen huolimattomuus toimia hakemuksen johdosta on johtanut siihen, että haettua vakuutusta ei lähemmin yksilöity ja että A:n tarkoittamaa korvausta ei ole maksettu, mikä on johtanut tuntuvaan taloudelliseen menetykseen.

 

Esittämillään perusteilla lausunnonpyytäjä vaatii, että vakuutusyhtiön katsottaisiin olevan velvollinen maksamaan henkivakuutuskorvaus tai siinä tapauksessa, ettei vakuutussopimusta katsottaisi muutetuksi tai uutta vakuutusta tehdyksi, maksamaan vahingonkorvausta törkeän huolimattomuuden vuoksi saamatta jääneestä vakuutussuojasta. Kysymys vakuutuskorvauksen / vahingonkorvauksen määrästä voidaan jättää osapuolten välillä sovittavaksi.

 

Vakuutusyhtiö toistaa kantansa siitä, että keskustelu vakuutuksesta oli ollut A:n ja vakuutusyhtiön asiamiehen välillä yleistä ilman konkreettisia toimenpiteitä tai mitään tarkoitusta korottaa kuolintapaussummaa voimassa olevaan vakuutukseen tai tehdä tietty uusi vakuutus. Asiamies on antanut hakemuslomakkeen A:lle kysymyksiin tutustumista varten. Kysymys ei ollut voimassa olevan henkivakuutuksen kuolemantapaussumman tarkistamisesta. Siinä tapauksessa asiamies olisi kirjoittanut hakemuslomakkeeseen tarkistettavan vakuutuksen numeron.

 

Vakuutusyhtiön näkökulmasta oli kysymys tyhjästä hakemuslomakkeesta. Hakemuslomakkeelta puuttuivat kaikki olennaiset tiedot vakuutuksen myöntämiselle. Ainoat tiedot lomakkeella koskivat vakuutuksenottajaa. Lomakkeelta puuttuivat mm. vakuutuksen tyyppi, edunsaaja ja turvan suuruus. Kenelläkään vakuutusyhtiössä ei ollut näitä tietoja. Ilman niitä vakuutusta ei voitu myöntää. Kun sopimuksen olennainen sisältö puuttui, ei ollut hakemusta, jonka vakuutusyhtiö olisi voinut käsitellä.

 

A oli kokenut liikemies, joka oli itse huolehtinut vakuutusasioista kuten lausunnonpyytäjä toteaa. Hänen olisi sen vuoksi pitänyt ymmärtää täyttää hakemuslomake uuden vakuutuksen saamiseksi tai voimassa olevan vakuutuksen muuttamiseksi. Jos hänellä oli ollut vaikeuksia täyttää lomaketta, olisi hän voinut ottaa yhteyttä asiamieheen. A oli aina jättänyt hakemuksensa kyseiselle asiamiehelle. Voidaan kysyä, miksi hän tässä tapauksessa oli lähettänyt tyhjän hakemuslomakkeen suoraan yhtiön pääkonttoriin. Miksei hän ollut tullut tapaamaan asiamiestä lomakkeen läpikäymiseksi ja saadakseen sen kunnollisesti täytetyksi. Muilta osin vakuutusyhtiö viittaa asiamiehensä 15.1.2007 päiväämään selvitykseen asiasta.

 

Vakuutusyhtiö toteaa, että käydyn yleisen keskustelun perusteella ei ole voitu antaa tarjousta vakuutusturvasta. Ilman kunnollista hakemusta vakuutusyhtiö ei voi käsitellä vakuutusasiaa. On itsestään selvää, ettei A:n tässä muodossa lähettämä hakemuslomake ole sellainen hakemus, jota tarkoitetaan vakuutussopimuslaissa. Tässä tapauksessa ei ole tarjousta tai vastausta. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole sovittu muutoksesta voimassa olevaan vakuutukseen tai että se olisi vastaanottanut vakuutushakemuksen. Vahingonkorvausvaatimuksen käsitteleminen ei kuulu Vakuutuslautakunnan toimivaltaan.

 

Vakuutusyhtiö on liittänyt vastineeseen asiamiehen 15.1.2007 antaman kirjallisen selvityksen tapahtuneesta. Asiamies kertoo selvityksessään seuraavan:

 

”[A] var under hösten in till [bolagen] troligen i annat ärende. Det kan ha varit i oktober eller november månad. Jag hade inte bokat in honom utan om jag kommer rätt ihåg träffade jag honom vid informationen och han frågade om jag hade tid en stund. Vi gick igenom hans försäkringsskydd (jag försäkrade [A] 1996 och har sedan dess vid flera tillfällen gått igenom försäkringsskyddet med honom), jag kan heller inte komma ihåg vad vi diskuterade angående försäkringsskyddet. Om vi skulle ha bestämt något skulle det ha åtgärdats och fyllts i på baksidan på ansökan, tydligen gav jag honom en ansökan som han skulle fylla i och komma in med senare. Jag antar att han även fick med broschyr där det kortfattat står vad de olika produkterna kostar och ersätter. Det är ingen ovanlighet att jag skickar med en ansökan hem med kunden som han, i lugn och ro får fylla i och sedan boka en tid och återkomma när han bestämt sig för vilket skydd han, vill ha.

 

Jag blev förvånad när det i början av 2006 kom en ansökan som tydligen hade skickats direkt till försäkringsbolaget(?) från [A] med ett meddelande från A.J. med en notering "Hej! Vet inte vad denna ansökan gäller. Vet du?" Det visste jag inte.

 

Ansökan saknade personsignum, ifylld hälsodeklaration och det fanns ingen anteckning över vilken typ av försäkringsskydd det gällde eller om det gällde en ändring av befintlig försäkring?

 

Eftersom ansökan var så bristfälligt ifylld och arbetsbördan stor, lades den åt sidan och skulle åtgärdas senare. När jag senare hörde att Stefan insjuknat insåg jag att det var för sent att ändra något.

 

Frågor man ställt sig efteråt är: 1. Varför sändes ansökan till [Staden] om han varit in till kontoret här i [X]. 2. Med tanke på den utbildning och kunskap [A] hade varför fyllde han inte i ansökan? Varken hälsodeklaration, vilken typ av försäkringsskydd eller vilket försäkringsbelopp det var fråga om. Det kunde också gälla en ändring av befintligt försäkringsskydd och vad skulle i så fall ändras? Allt var öppet.

 

Jag har här försökt ge min redogörelse över hur jag kommer ihåg situationen. Vi har många kunder som ringer eller kommer in dagligen och dessvärre är det svårt att minnas någonting specifikt.”

 

 

Lautakunnalle toimittamassaan lisäkirjelmässä lausunnonpyytäjä toteaa vielä omalta osaltaan osoittaneensa, että

 

1)      tarve lisättyyn henkivakuutussuojaan oli olemassa perheyritykseen tulossa olevan suuren investoinnin vuoksi,

2)      A oli käynyt vakuutusyhtiön asiamiehen luona konttorilla,

3)      A oli saanut vakuutusyhtiön asiamieheltä hakemuslomakkeen, jolle asiamies oli merkinnyt, mitkä tiedot A:n odotetaan täyttävän,

4)      lomake oli täytetty, allekirjoitettu ja saapunut vakuutusyhtiön pääkonttoriin,

5)      vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin saapuneen hakemuksen johdosta, ja että

6)      vakuutusyhtiön laiminlyönti on aiheuttanut sen, ettei kuolinpesä / lausunnonpyytäjä ole saanut ajateltua vakuutussuojaa ja on kärsinyt siitä vahinkoa.

 

A oli ollut vakuutusyhtiön asiakas monta vuotta eikä hänellä ollut mitään tarvetta uusien asiakkaiden tapaan ”tutustua” lomakkeisiin. Yksinkertaisesti oli tarpeen saada riittävä vakuutussuoja ajankohtaisen investoinnin vuoksi. Lausunnonpyytäjä on varma, että A oli myös tämän vakuutusyhtiön asiamiehelle selittänyt. Asiamies itse todistaa, että hän oli A:n puolesta käynyt yhtiön konttorissa läpi vakuutussuojan. Jollei tarkoituksena ollut vakuutuksen hakeminen, miksi asiamies oli merkinnyt täyttämisohjeita lomakkeelle?

 

Lausunnonpyytäjä viittaa keskusteluunsa vakuutusyhtiön toisen asiamiehen kanssa ja perustelee edelleen kantaansa siitä, että tarkoitus oli ollut nimenomaan uuden vakuutuksen tekeminen tai olemassa olevan vakuutuksen summan nostaminen. Kysymys ei ollut tyhjästä lomakkeesta. Lomakkeen puutteet olisi ollut mahdollista helposti täydentää olemassa olevilla tiedoilla tai toisessa tapauksessa vakuutusyhtiön olisi pitänyt ehdottomasti ottaa yhteyttä A:han asian selvittämiseksi ja tarkistamiseksi.

 

Ongelmana on, että sen jälkeen kun lomake oli palautettu vakuutusyhtiön asiamiehen pöydälle, ei tapahtunut yhtään mitään, eikä vakuutusyhtiön tai asiamiehen menettely erityisen tärkeässä henkivakuutusasiassa ole puolustettavissa. Lausunnonpyytäjä toistaa myös sen, ettei vakuutusyhtiöllä ennen huhtikuun alkua olisi ollut mitään syytä hylätä vakuutushakemusta. Jos vakuutusyhtiö olisi toiminut oikein hakemuksen saavuttua, ei tätä tilannetta olisi syntynyt.

 

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on ihmetellyt, miksi hakemus lähetettiin suoraan pääkonttoriin, lausunnonpyytäjä toteaa, että yrityksen muutto uusiin tiloihin oli meneillään joulukuussa 2005. He työskentelivät A:n kanssa yötä päivää eikä vapaata ollut edes viikonloppuisin. Lausunnonpyytäjä hoiti mm. talousasioita ja kirjeenvaihtoa, missä yhteydessä hän oli A:n ohjeen mukaan lähettänyt lomakkeen. Hän ei ollut tuolloin kiinnittänyt huomiota siihen, mitä asia koski. Jos hän olisi tutkinut lomakkeen, olisi hän tietysti kirjoittanut siihen konttorin osoitteen ja asiamiehen nimen.

 

 

Sovellettavat lainkohdat
Vakuutussopimuslain 10 §:n, perusteet henkilövakuutuksen myöntämiselle, mukaan vakuutuksenantaja ei saa hylätä henkilövakuutusta koskevaa hakemusta sillä perusteella, että vakuutustapahtuma on sattunut tai vakuutetuksi tarkoitetun henkilön terveydentila on huonontunut sen jälkeen, kun hakemusasiakirjat on annettu tai lähetetty vakuutuksenantajalle. Jos vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot määräytyvät vakuutetun terveydentilan perusteella, määräytymisperusteena tulee olla terveydentila sinä ajankohtana, jona hakemusasiakirjat annettiin tai lähetettiin vakuutuksenantajalle.

 

Saman lain 11 §:n, vastuun alkaminen, mukaan vakuutuksenantajan vastuu alkaa, jollei muusta ajankohdasta ole erityisesti sovittu, silloin, kun vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt hyväksyvän vastauksen toisen sopijapuolen tarjoukseen.

 

Jos vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt kirjallisen vakuutushakemuksen vakuutuksenantajalle ja on ilmeistä, että vakuutuksenantaja olisi hakemuksen hyväksynyt, vakuutuksenantaja vastaa myös hakemuksen antamisen tai lähettämisen jälkeen sattuneesta vakuutustapahtumasta.

 

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, jos siihen vakuutuksen laadun tai muun erityisen syyn vuoksi on aihetta, että vakuutuksenantajan vastuun alkamisen edellytyksenä on vakuutusmaksun suorittaminen. Vakuutuksenantajan on, saadakseen vedota tällaiseen vakuutusehtojen määräykseen, tehtävä siitä merkintä vakuutusmaksua koskevaan kirjalliseen vaatimukseen (maksulippu).

 

Vakuutushakemus tai hyväksyvä vastaus, jonka vakuutuksenottaja on antanut tai lähettänyt vakuutuksenantajan edustajalle, katsotaan annetuksi tai lähetetyksi vakuutuksenantajalle.

 

Jollei ole selvitystä siitä, mihin vuorokaudenaikaan vastaus tai hakemus on annettu tai lähetetty, katsotaan tämän tapahtuneen kello 24.00.

 

Asian arviointi
Lautakunnan käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella on selvitetty, että A on allekirjoittanut vakuutusyhtiön henki- ja sairausvakuutuksille tarkoitetun hakemuslomakkeen 23.12.2005. Hän on merkinnyt lomakkeelle ainoastaan omat yhteystietonsa kohtaan ”vakuutettu”. Muita tietoja, kuten vakuutuksen saamisen edellytyksenä olevaa terveysselvitystä tai kohtia, joissa yksilöidään haettavan vakuutusturvan laatu ja määrä, A ei ole täyttänyt.

 

Lomakkeen leimauksen perusteella se on saapunut vakuutusyhtiön pääkonttoriin 28.12.2005. Selvitysten mukaan hakemuslomake on sittemmin palautettu pääkonttorista vakuutusyhtiön paikallisasiamiehelle tiedusteluin siitä, mitä hakemus koskee. Vakuutusyhtiön asiamies ei ollut ryhtynyt palautuneen hakemuslomakkeen perusteella selvittämään asiaa A:n kuolemaa 1.6.2006 edeltäneenä aikana.

 

Näin ollen asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että vakuutusyhtiö olisi ennen A:n kuolemaa myöntänyt hänelle 23.12.2005 päivätyn hakemuksen perusteella henkilövakuutusta tai korottanut ennestään voimassa olleen vakuutuksen vakuutusturvaa.

 

Lautakunta toteaa, että tilanteesta, jossa vakuutuksen mukainen vakuutustapahtuma ehtii sattua ennen kuin vakuutuksenantaja ennättää käsitellä vakuutushakemuksen, on säädetty vakuutussopimuslain 11 §:n 2 momentissa. Sen mukaan vakuutuksenantajan vastuu vakuutustapahtumasta alkaa jo vakuutushakemuksen lähettämisestä, jos on ilmeistä, että vakuutuksenantaja olisi hyväksynyt hakemuksen. Vakuutussopimuslain 10 §:n mukaan henkilövakuutuksen kysymyksessä ollessa vakuutuksen myönnettävyyttä on tällöin harkittava vakuutushakemuksen lähettämisajankohtana vallinneen tilanteen perusteella.

 

Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/1993 vp) todetaan 10 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa mm., että vakuutuksenantaja ei voi kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä sillä perusteella, että henkilö, jolle vakuutus olisi ilmeisesti myönnetty ilman lisäselvitystä tavanomaisin ehdoin, kuolee tai sairastuu ennen asian ratkaisemista. Jos vakuutuksenantaja ei sen henkilön kuoleman takia, jolle vakuutusta on haettu, voi hankkia kaikkia vakuutuksesta päättämiseen tarvittavia tietoja, esimerkiksi riittävää selvitystä mainitun henkilön terveydentilasta, edellytykset sopimuksen syntymiselle kuitenkin puuttuvat ja vakuutuksenantaja voi kieltäytyä vakuutuksen myöntämisestä.

 

Hallituksen esityksessä todettuun viitaten lautakunta katsoo, että vakuutushakemuksena, jonka lähettämiseen tai antamiseen vakuutuksenantajan vastuun alkaminen on vakuutussopimuslain 10 ja 11 §:n mukaan kytketty, voidaan pitää vain sellaista kelvollista hakemusta, jonka perusteella on ollut pääteltävissä minkä laatuista ja suuruista vakuutusturvaa vakuutuksenottaja oli tarkoittanut hakemuksen lähettäessään vakuutuksenantajalta hakea. Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeenkin on näet yleensä mahdollista luotettavasti selvittää, olivatko perusteet vakuutusturvan myöntämiselle hakemisajankohtana olemassa, mutta ei enää sitä, minkä laajuista vakuutusturvaa oli ollut tarkoitus hakea, ellei tämä seikka ilmene alkuperäisestä hakemuksesta.

 

Tässä tapauksessa A ei ollut 23.12.2005 päiväämäänsä hakemukseen lainkaan täyttänyt kohtia, joissa yksilöidään haettavan vakuutusturvan laatu ja määrä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei A ollut ennen kuolemaansa 1.6.2006 antanut tai lähettänyt vakuutusyhtiölle sellaista riittävästi yksilöityä vakuutushakemusta, jonka perusteella vakuutuksenantajan voitaisiin katsoa olevan vakuutussopimuslain 10 ja 11 §:n nojalla vakuutussopimukseen perustuvassa vastuussa A kuolemasta.

 

 

 

 

Lautakunta toteaa, että käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö ja sen asiamies ovat myöntäneet, ettei asiamies ollut ryhtynyt hänelle palautuneen vakuutushakemuksen johdosta mihinkään toimiin sen selvittämiseksi, missä tarkoituksessa A oli lähettänyt osittain täyttämänsä ja allekirjoittamansa hakemuslomakkeen vakuutusyhtiölle. Asiamies on myöntänyt keskustelleensa A:n kanssa vähän aikaisemmin hänen vakuutusturvastaan. Selvitetyn perusteella A oli ollut pitkään vakuutusyhtiön asiakkaana ja asiamiehen entuudestaan tuntema, joten hakemuksen tarkoitus olisi ollut helposti asiamiehen selvitettävissä.

 

Selostetut seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön asiamiehen menettely selvästikään ole vastannut sitä tasoa ja huolellisuutta, jota ammattimaisesti toimivalta vakuutusyhtiön edustajalta voidaan kohtuudella edellyttää. Kun vakuutusyhtiö on asiakkaaseensa nähden vastuussa edustajansa menettelystä, ei myöskään vakuutusyhtiö näin ollen ole menetellyt asiassa siten kuin huolelliselle sopimuskumppanille kuuluu.

 

Lautakunta katsoo, että vaille vakuutusturvaa jäämiseen on kuitenkin olennaisesti vaikuttanut myös se, että A on jättänyt vakuutushakemuksen postitettavaksi varmistautumatta siitä, että hakemuslomake on loppuun asti täytetty. Lomakkeen tietojen ja A:n asemasta saadun selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että A:n olisi pitänyt joka tapauksessa ymmärtää, että lomakkeella on ilmoitettava se olennainen tieto, millaista vakuutusturvaa hän on vakuutusyhtiöltä hakemassa. Mm. viimeksi mainittu tieto on lomakkeelta nyt puuttunut.

 

Tämän vuoksi lautakunta katsoo hakemuksen olleen niin puutteellinen, ettei A näin täytetyn lomakkeen perusteella ole voinut itsekään olettaa jonkin vakuutusturvan tulevan hakemuksella voimaan. Asian lopputulokseen on myös ratkaisevasti vaikuttanut A:n oma passiivisuus, kun hän ei ole missään vaiheessa tiedustellut vakuutusyhtiöltä hakemuksensa käsittelyä. Selostetuista syistä ei tässä tapauksessa voida katsoa, että vakuutusyhtiön asiamiehen menettely olisi ollut yksinään riittävä syy vahingon aiheutumiselle. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole asiassa myöskään vahingonkorvausvelvollinen.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Hemmo ja jäsenet Helle, Kauppila, Korpiola ja Koskiniemi. Sihteerinä toimi Isokoski.