Vahinkoilmoituksen mukaan lausunnonpyytäjien kotiin murtauduttiin 13.–15.6.2008, ja sieltä vietiin monenlaista irtainta. Asiassa syntyi riitaa hopeisten ruokailuvälineiden korvaamisesta.

 

 

Vakuutusyhdistys maksoi koruista, pöytähopeista ja ansiomerkeistä vakuutuskirjaan merkityn enimmäiskorvauksen 5.000 euroa. Lisäksi yhdistys korvasi mm. varastetun tietokoneen.

 

 

Lausunnonpyytäjät ihmettelevät korvauspäätöksessä mainittua 5.000 euron enimmäiskorvausmäärää. Vakuutusten tarjouskierroksen aikana oli aiheena vakuutuksen tarkistaminen. Lausunnonpyytäjät olivat täyttäneet pyöreitä vuosia, ja lahjoissa oli uusia ruokailuvälineitä; he olivat lisäksi perineet isovanhempiensa tavaroita. Asia tuli esille keskusteluissa vakuutusyhdistyksen edustajan kanssa. Lausunnonpyytäjät olivat ymmärtäneet, että heidän koti-irtaimistonsa korvaussumma oli 65.000 euroa.

 

Asiaa pohdittuaan lausunnonpyytäjät huomasivat vakuutusehdoissa sanan jalometalliesineet. He eivät olleet käsittäneet ruokailuvälineitään koruiksi, taide- ja antiikkiesineiksi tai kokoelmiksi. Selvää on, että esim. rahat ovat kokoelmia, kynttilänjalat, pronssipatsaat tai hopeavadit yms. ovat jalometalliesineitä, mutta suuri osa ns. jalometalliesineistä, ruokailuvälineistä, ovat päivittäisessä käytössä.

 

Toisella vakuutusyhtiöllä oli käytäntönä, että jos sarjan arvo ylittää 5.000 euroa, se vakuutetaan erikseen. Lausunnonpyytäjien ruokailuvälinesarja ei ylitä ko. summaa. Jos lausunnonpyytäjät olisivat olleet tietoisia ko. ruokailuvälinetulkinnasta, he olisivat korottaneet korvauskattoa. Tapio-ruokailuvälineet ovat häälahjoista lähtien olleet perheen tavanomaista koti-irtainta. Lausunnonpyytäjät eivät ole voineet käsittää, että niitä ei luettaisi irtaimistovakuutuksen piiriin kuuluvaksi, kun vakuutuksia tarkistettiin.

 

Lausunnonpyytäjät katsovat, etteivät he ole saaneet tarkkaa tietoa vakuutustulkinnoista. Lausunnonpyytäjät ovat maksaneet vakuutuksia kymmeniä vuosia, ja nyt heidän pitäisi saada asiallinen korvaus. Kotiin murtautuminen oli tapahtumana muutenkin tarpeeksi järkyttävä.

 

Uudessa korvauspäätöksessään vakuutusyhdistys katsoo edelleen, että lausunnonpyytäjien ruokailuvälineet kuuluvat vakuutusehtojen mukaiseen jalometalli- ja arvoesineiden ryhmään, joiden osalta enimmäiskorvaus on 5.000 euroa. Vuosittain lähetettävässä vakuutuskirjassa on mainittuna ne esineet, jotka sisältyvät vakuutukseen tiettyyn euromäärään asti. Hopeiset ruokailuvälineet kuuluvat mainittuun ryhmään, koska hopea on jalometalli.

 

 

Lausunnonpyytäjät ovat tyytymättömiä siihen, että hopeiset ruokailuvälineet on luettu jalometalliesineiksi. Lausunnonpyytäjät katsovat niiden olevan tavanomaista koti-irtaimistoa ja vaativat niiden korvaamista täysimääräisesti (5.926 euroa).

 

Lausuntopyynnön mukaan ruokailuvälineet ovat käyttötavaraa, mitä jo hopean tummuminen ilman käyttöä edellyttää. Vakuutusta otettaessa lausunnonpyytäjille ei kerrottu, että ko. välineet ovatkin jalometalliesineitä, eikä niitä korvata tavanomaisena koti-irtaimistona. Ensimmäiset näistä ruokailuvälineistä saatiin kihlajaislahjoiksi, ja ne ovat olleet perheessä yli 40 vuotta. Missään vaiheessa ei ole tullut mieleen, etteivät ne olisi tavanomaisia esineitä.

 

Lausunnonpyytäjien saamassa vakuutustarjouksessa ei mainittu 5.000 euron kattoa ja sitä, että siihen sisältyvät myös hopeaa sisältävät ruokailuvälineet. Milloin ruokailuvälineet ovat jalometallia, niiden teräthän ovat terästä? Vakuutusehdot ovat tältä osin epäselvät. Ehdoissa pitäisi selvästi sanoa, että vähänkin hopeaa sisältävät ruokailuvälineet korvataan jalometalliesineitä koskevasta summasta. Henkilö, joka ei aiemmin ole joutunut tekemisiin vakuutusten kanssa, tuntee tulleensa petetyksi.

 

Lausuntopyyntönsä liitteessä lausunnonpyytäjät kertovat, että kun vakuutusyhdistyksen asiamies tuli kotikäynnille lausunnonpyytäjien pyydettyä tarjouksia eri yhtiöistä, hän kertoi, että yli 5.000 euroa maksavat yksittäiset taulut ja korut tuli vakuuttaa erikseen. Tällaiseen lausunnonpyytäjät eivät todenneet tarvetta. Kahvia juotaessa kattauksessa oli hopeiset lusikat, ja lausunnonpyytäjät kertoivat, että heidän vanhempiensa kuoltua heille oli tullut erilaisia ruokailuvälineitä ja tavaroita. Lausunnonpyytäjät eivät osanneet tarkemmin kysellä ruokailuvälineiden vakuuttamisesta, heille ne olivat tavallisessa käytössä olevaa koti-irtainta, jotka olivat normaali osa kattausta vieraiden kanssa ja oman perheen keskuudessa aterioitaessa. Vakuutusasiamies ei maininnut erillisen vakuuttamisen tarpeesta. Lausunnonpyytäjille jäi keskustelusta se käsitys, että he olivat turvanneet kotinsa vahingon varalta.

 

 

Vakuutusyhdistys selvittää tapahtumien kulkua ja toteaa, että lausunnonpyytäjien luetteloinnin mukaan heidän korujensa, pöytähopeidensa ja ansiomerkkiensä arvo oli yhteensä 15.023 euroa. Yhdistys viittaa kotivakuutuksen kohteena olevia esineitä määritteleviin vakuutusehtojen kohtiin.

 

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksen kohteena olevaan koti-irtaimistoon sisältyvät korut, jalometalliesineet, taide- ja antiikkiesineet, niitä vastaavat arvoesineet ja kokoelmat yhteensä 5.000 euron määrään asti.

 

Hopea on jalometalli, josta valmistetaan käyttöesineitä. Hopeiset ruokailuvälineet ovat siten vakuutusyhdistyksen tulkinnan mukaan jalometalliesineitä, joihin sovelletaan ehtojen mukaista 5.000 euron enimmäiskorvausehtoa. Yhdistys on maksanut koruista, hopeisista ruokailuvälineistä ja ansiomerkeistä tämän 5.000 euron suuruisen korvauksen. Yhdistys ei muuta päätöstään.

 

 

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.2.1 mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjaan merkitty vakuutettujen koti-irtaimisto, johon katsotaan kuuluvaksi mm.:

-         huonekalut, pito- ja vuodevaatteet, talouskoneet ja –tavarat, kotielektroniikka sekä muut vakuutettujen kotitalouteen liittyvät tavanomaiset esineet

-         korut, jalometalliesineet, taide- ja antiikkiesineet, niitä vastaavat arvoesineet sekä kokoelmat yhteensä enintään vakuutuskirjaan merkittyyn määrään asti. Arvoesineillä tarkoitetaan esineitä, joiden arvo säilyy vakaana tai nousee iän myötä. Kokoelmalla tarkoitetaan sarjaa esineitä, joiden yhteisarvo on enemmän kuin yksikköarvot yhteensä.

 

Vakuutuskirjan merkintöjen mukaan korut, jalometalliesineet ym. sisältyvät koti-irtaimistoon yhteensä 5.000 euron määrään asti.

 

Tapauksessa on riitaa vakuutuksen vakioehtojen tulkinnasta. Vakuutusyhdistys katsoo, että lausunnonpyytäjien hopeiset ruokailuvälineet ovat vakuutusehtojen mukaisia jalometalliesineitä, jolloin niihin sovelletaan 5.000 euron enimmäiskorvausehtoa. Lausunnonpyytäjät ovat kertoneet kyseisten ruokailuvälineiden olleen heillä käyttöesineinä, normaaleina ruokailuvälineinä. Heidän mielestään ne pitäisi lukea osaksi tavanomaista koti-irtaimistoa.

 

Tapaukseen sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole erikseen määritelty, mitä niissä tarkoitetaan jalometalliesineillä. Tulkinnan lähtökohdaksi on silloin otettava ilmaisun yleiskielinen merkityssisältö. Vakuutusturvaa rajoittavana nyt kyseessä olevaa enimmäiskorvausmääräehtoa on tulkittava suppeasti.

 

Vakuutuslautakunta katsoo, että yleisessä kielenkäytössä tai ns. tavallisen kuluttajan kielenkäytössä ateriointikäytössä olevia pöytähopeita ei mielletä koruihin tai taide-esineisiin verrattaviksi jalometalliesineiksi, vaikka ne jalometallia sinänsä sisältävätkin. Suppean tulkinnan periaatteen mukaisesti Vakuutuslautakunta katsoo, ettei lausunnonpyytäjien käyttöesineinä pitämiä pöytähopeita voi lukea vakuutusehtojen mukaisiksi jalometalliesineiksi, vaan ne kuuluvat ehtojen mukaiseen tavanomaiseen koti-irtaimistoon, kotitalouden tavanomaisiin esineisiin.

 

Lautakunta suosittaa korvaamaan pöytähopeat tavanomaista koti-irtaimistoa koskevien ehtojen mukaisesti.

 

Tämän lausunnon antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale ja jäsenet Laapotti, Sario, Vaitomaa ja Uimonen. Sihteerinä toimi Raulos.