Tapahtumatiedot

Vakuutetulle (s. 1967) oli 7.10.2014 tehty taittovirheen korjausleikkaus (Lasik-leikkaus). Ennen leikkausta tehdyssä esitutkimuksessa oli herännyt epäily glaukoomasta (silmänpainetauti). Vakuutetulle oli tehty glaukoomaepäilyn johdosta useita tutkimuksia, kuten näkökenttätutkimuksia, silmänpaineen mittauksia sekä silmän valokuvauksia. Lisäksi vakuutetulle oli tehty glaukooman hoitamiseksi SLT-laserhoitoja. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen glaukoomatutkimuksista ja annetusta hoidosta. Yhtiö on katsonut, että tutkimukset ja hoito eivät ole olleet yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättömiä sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi. Yhtiön mukaan tapauksessa on tehty ylidiagnostiikkaa ja toimenpiteitä, jotka eivät ole olleet lääketieteellisesti perusteltavissa.

Asiakkaan valitus

Vakuutettu vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa glaukoomatutkimukset, lääkärinpalkkiot ja hoidot sairauskuluvakuutuksesta. Taittovirheleikkauksen esitutkimuksessa syksyllä 2014 silmälääkäri oli huolestunut silmähermonpään muutoksesta. Lääkäri oli epäillyt glaukoomaa. Silmänpaine oli ollut normaali mutta näkökenttä suppea. Epäily oli osoittautunut oikeaksi helmikuussa 2015 tehdyissä uusissa tutkimuksissa, joiden perusteella glaukooma oli todettu.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta vakuutettu on toimittanut lisäselvityksenä silmälääkärinsä kommentit yhtiön vastineeseen. Silmälääkäri toteaa selvityksessään, että vakuutetulle on tehty glaukooman käypähoitosuosituksen mukaan välttämättömiä tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä. Vakuutetulla oli todettu kiistattomat merkittävät glaukoomaan sopivat näkökenttäpuutokset toistetusti otetuissa näkökenttätutkimuksissa, joista toisen ja kolmannen tutkimuksen välillä oli havaittu selvää etenemistä glaukoomaan viitaten. On tavallista, että ensimmäinen näkökenttätutkimus on huonompi kuin toinen, koska tutkimus on potilaalle tutumpi toisella kerralla. Eri näkökenttälaitteilla ja ohjelmilla tutkimusajat voivat vaihdella paljonkin, mutta vakuutetun tapauksessa käytetyllä Octopus 101 –laitteella normaali tutkimusaika on 15-20 minuuttia. Vakuutetun tapauksessa glaukoomaan oli viitannut myös papilloiden (näköhermon nysty) alareunojen sekä hermosäikeistöjen ohentuminen. Silmänpaineet oli mitattu iCARE-mittarilla, joka saattaa olla jopa luotettavampi kuin applanaatiomittari. Turhia tutkimuksia on vältetty, minkä vuoksi vakuutetulle oli ensin suositeltu vain silmän valokerroskuvauksen (OCT-tutkimus) tekemistä. Koska glaukoomaan viittaavaa oli ilmennyt, oli päädytty koko glaukoomapaketin tekemiseen.  Glaukooman hoito oli aloitettu, jotta näkökenttäpuutokset eivät pääsisi etenemään. Vakuutetulla oli lisäksi ollut glaukooman riskitekijöinä sukurasite, suuri likitaitteisuus, matala verenpaine sekä kylmät kädet. Vakuutetulle oli tehty kolme näkökenttätutkimusta reilun vuoden aikana. Koska viimeisessä näkökentässä oli havaittu selvää etenemistä, oli perusteltua lisätä hoitoa. Vakuutetun silmälääkäri toteaa yhteenvetona, että vakuutetulla oli ollut selvästi etenevät merkittävät näkökenttäpuutokset glaukoomaan sopien, minkä lisäksi papilloissa ja hermosäikeistöissä oli ollut glaukoomaan sopivia löydöksiä. Tämän vuoksi glaukoomadiagnoosi on ollut kiistaton ja tehdyt tutkimukset ja annetut hoidot aiheellisia.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon johdosta toimittamassaan lisäkirjelmässä vakuutettu viittaa silmälääkärinsä näkemykseen, jonka mukaan myös silmänpohja- ja stereopapillakuvat sekä hermosäiekuvat ovat glaukoomatutkimuksia, jotka tulisi korvata.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtojen kohtaan 16.1.4, jonka mukaan sairaanhoitokulujen korvaamisen edellytyksenä on, että tutkimus tai hoito on lääkärin määräämä ja yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämätön sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi. Vakuutusehtojen kohdan 16.2.2 mukaan korvausta sairaanhoitokuluista ei makseta, jos kulut johtuvat näöntarkastuksesta, silmälasien tai piilolinssien hankkimisesta tai taittovirheiden korjausleikkauksesta.

Vakuutetulle on tehty ennen taittovirheleikkausta ja leikkauksen jälkeen useita tutkimuksia, jotka liittyvät leikkauksen valmisteluun ja kontrollikäynteihin. Koska taittovirheiden korjausleikkauksia ei korvata, ei vakuutuksesta korvata myöskään siihen liittyviä esi- ja muita tutkimuksia tai jälkitarkastuksia. Vakuutettua on epikriisitietojen mukaan tutkittu myös glaukoomaepäilyn vuoksi. Myöskään nämä tutkimukset ja kiistanalaisten tutkimustulosten perusteella annetut hoidot eivät ole vakuutuksesta korvattavia, koska ne eivät ole sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättömiä. Tapauksessa on ratkaistava, onko vakuutetulla todettu glaukooma tai onko sitä ollut edes syytä epäillä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ei ole vakiintuneen hoitokäytännön tai saatujen tutkimustulosten mukaista eikä lääketieteellisesti välttämätöntä teettää näin laajoja ja toistuvia tutkimuksia.

Vastineessaan vakuutusyhtiö on käynyt läpi silmälääkärin vastaanottokäyntimerkinnöistä ilmeneviä vakuutetulle tehtyjä tutkimuksia ja arvioinut tutkimustuloksisia. Vakuutusyhtiö toteaa, että ennen taittovirheleikkausta tehdyssä esitutkimuksessa 3.10.2014 vakuutetulle oli tehty useita tutkimuksia. Vakuutetun silmänpainearvot olivat olleet 15.7/13.7. Tutkimusten perusteella silmälääkäri oli todennut, että näköhermon pää ei noudata ISNT-sääntöä, minkä vuoksi oli päädytty tekemään glaukoomapaketti. Diagnoosiksi oli merkitty epäilty glaukooma (H40.0). Vakuutetulla oli todettu olevan atopia, matala verenpaine sekä kylmät kädet. Vakuutusyhtiön mukaan silmänpaineen mittaus olisi tullut tehdä Ta-mittauksella (tensio applanaatiolla), eikä pelkästään iCarella, kuten tässä tapauksessa. Saatujen valokuvien perusteella ISNT-tutkimustulos oli vaikuttanut normaalilta. Vakuutetun verenpainetta ei ollut mitattu vastaanotolla. Lisäksi olisi ollut perusteltua tehdä näkökenttätutkimus ennen taittovirheleikkausta, mikäli oli aihetta epäillä glaukoomaa.

Vakuutetulle oli 7.10.2014 tehty taittovirheleikkaus (Lasik-leikkaus). Kontrollikäynnillä 8.10.2014 vakuutetulle oli tehty sarveiskalvon muodon ja taittovoiman määritys sekä silmänpaineen kertamittaus. Hänelle oli määrätty silmätippoja leikkauksen jälkihoitoon ja kostutukseen. Silmänpainearvot olivat olleet 10/12. Vakuutusyhtiö toteaa, että kortisonivalmisteet saattavat tunnetusti nostaa silmänpainetta.

Kontrollikäynnillä 6.11.2014 vakuutetulle oli jälleen tehty sarveiskalvon muodon

ja taittovoiman määritys, silmänpaineen mittaus, silmän valokuvaus, ultraäänitutkimus, kyynelerityksen mittaus sekä näkökenttätutkimus. Hänelle oli määrätty silmätippoja kuivasilmäisyyteen. Silmänpainearvot olivat olleet 8.7/11.3. Vakuutusyhtiö toteaa, että näkökenttätutkimuksen tuloksen luotettavuutta saattaa heikentää sen poikkeuksellisen pitkä kesto, lähes 16 minuuttia. Myös kuukautta aikaisemmin tehdyllä taittovirheleikkauksella saattaa olla vaikutusta näkökenttätutkimuksen luotettavuuteen.

Käynnin 26.2.2015 tulosyyksi on merkitty näkökenttätutkimuksen ja glaukoomapaketin vastaukset. Lääkärin mukaan glaukooman kriteerit täyttyivät, koska näkökentissä oli todettu selvät glaukoomaan sopivat puutokset, ja myös hermosäikeistöissä oli todettu puutoksia. Vakuutetulle oli suositeltu SLT-glaukoomahoidon (laser-hoito) aloittamista. Silmäpaineet olivat olleet 11/12. Diagnooseiksi oli asetettu matalapaineglaukooma ja kuivasilmäisyys. Vakuutusyhtiö toteaa, että tehdyistä tutkimuksista sarveiskalvon pinnan tutkimus (topografia), sarveiskalvon kaarevuuden mittaaminen (keratometria), silmän ultraäänimittaus (oculometria) sekä sarveiskalvon paksuusmittaus (pakymetria) liittyvät taittovirheleikkaukseen. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei glaukoomadiagnoosia voida vielä asettaa, koska näkökenttätutkimuksen tulos oli ollut ensimmäistä tutkimusta parempi. Lisäksi näkökenttätutkimuksia tulisi suorittaa useampia, koska tutkimusten välinen vaihtelu on vakuutetulla ollut varsin huomattavaa. Näköhermonpään biomorfisen mittauksen tulos oli tällä kerralla ollut jopa hieman parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Diagnoosin asettamisessa ja hoidon aloittamisessa SLT-lasertoimenpiteellä on kiirehditty. SLT-laserhoito oli tehty 25.3.2015.

Käynnillä 15.2.2016 vakuutetulle oli tehty näkökenttätutkimus. Silmänpainearvot olivat olleet 13/12. Tutkimusten perusteella silmälääkäri oli suositellut hoidon vahvistamista uudella SLT-laseroinnilla tai lääkityksellä. Vakuutettu oli valinnut hoidoksi laserhoidon. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan näkökenttätutkimukset ovat tälläkin kertaa kestäneet poikkeuksellisen kauan kummankin silmän osalta, lähes 17 minuuttia, mikä kyseenalaistaa tutkimuksen onnistumista ja luotettavuutta. Yksinomaan tämän yhden näkökenttätutkimuksen perusteella ei voida todeta taudin edenneen eikä perustella uutta SLT-hoitoa. Vakuutetulle oli 4.4.2016 tehty toistamiseen SLT-laserhoito.

Vakuutusyhtiö toteaa, että glaukoomaepäily ei ole ehdoton este taittovirheleikkaukselle, mutta glaukoomadiagnostiikka saattaa sen johdosta mutkistua, koska leikkauksessa ohennettu sarveiskalvo voi vääristää silmänpaineen mittauslukemia. Myös kuivasilmäisyys ja atopia ovat jonkinasteisia suhteellisia vasta-aiheita leikkaukselle. Näkökenttätutkimuksia olisi pitänyt toistaa useammin ja seurata muutoksia pitempään.

Vakuutusyhtiö on todennut yleisesti glaukoomasta, että sitä aletaan yleensä epäillä, jos silmänpaine on selvästi koholla (yli 22 mmHg). Epäily voi herätä myös silmänpaineen ollessa normaali, jos näköhermon pää on poikkeavan näköinen. Jos glaukoomaepäily herää, tehdään erilaisia tutkimuksia, kuten näkökenttätutkimus, hermosäiekerroksen ja papilloiden valokuvaus, sarveiskalvon paksuuden mittaus ja tarvittaessa silmänpaineen vuorokausikäyrätutkimus, koska silmänpaineiden vaihtelu vuorokauden ajankohdan mukaan on tyypillistä etenkin glaukoomapotilailla. Diagnoosin asettamisella tai hoitojen aloittamisella ei ole kiire, jos silmänpaineet ovat normaalialueella (10-21 mmHg) eikä merkittäviä näkökenttä- tai hermosäikeistön puutoksia ole. Glaukooma kehittyy vuosien kuluessa. Todettua glaukoomaa hoidetaan alentamalla silmänpainetta lääkkeillä, kammiokulma-lasertoimenpiteellä tai näiden yhdistelmällä. Suuriasteinen likitaitteisuus nostaa jonkin verran glaukooman riskiä, mutta ei puolla näin laajamittaisia tutkimuksia tai hoitotoimenpiteitä kuin vakuutetulle on tässä tapauksessa tehty.

Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa, että asiassa esitetty selvitys ei osoita, että vakuutetulla olisi varmasti glaukooma tai että se etenisi. Tapauksessa on tehty ylidiagnostiikkaa ja nopeasti toimenpiteitä, jotka eivät ole lääketieteellisesti perusteltavissa. Vakuutetulle aiheutuneet kulut tulee hylätä, koska tehdyt tutkimukset ja näytöltään riittämättömien tutkimuslöydösten perusteella annettu hoito eivät lääketieteellisen kokemuksen perusteella ole olleet välttämättömiä.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon johdosta antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutetun tapauksessa seuranta-aika on ollut lyhyt ottaen huomioon, että glaukooma on hitaasti etenevä sairaus. Tutkimustuloksissa ei ole löytynyt seikkoja, joiden perusteella voitaisiin olettaa, että vakuutettu kuuluisi sokeutumisvaarassa olevaan riskiryhmään tai että silmiin olisi vaarassa tulla vaurioita muutamassa kuukaudessa. Vakuutusehtojen 16.2.2 mukaan terveystarkastukset eivät ole korvattavia sairaanhoitokuluja, minkä vuoksi usein toistettavat tutkimukset ja kontrollit eivät ole sairauskuluvakuutuksesta korvattavia sairaanhoitokuluja vaan pikemminkin terveystarkastukseen verrattavia tutkimuksia. Vakuutusyhtiö viittaa vielä silmätautiopin professori Anja Tuulosen yhtiölle antamaan lausuntoon, jonka mukaan vakuutetulla ei tutkimustulosten perusteella ole glaukoomaa. Lausunnossa on käyty laajasti läpi glaukooman Käypä hoito –suositusta koskien glaukoomatutkimuksia, glaukooman määritelmää ja diagnostisia kriteereitä sekä käsitelty terveydenhuollon rajallisia voimavaroja glaukooman diagnostiikassa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään muun ohella vakuutettua koskeva epikriisi ajalta 25.8.2014 – 4.4.2016, näkökenttätutkimusten tulokset 6.11.2014, 26.2.2015 ja 15.2.2016 sekä erilaisia silmän valokuvaustuloksia ja verkko- ja sarveiskalvon paksuusmittauksia.

Käyntimerkinnästä 3.10.2014 ilmenee, että vakuutettu oli hakeutunut taittovirheleikkauksen esitutkimukseen. Tutkimuksen yhteydessä oli todettu, että papillat olivat olleet eripariset ja niiden alareunat ohentuneet, minkä vuoksi oli päädytty tekemään silmän valokerroskuvaus (OCT). Mikäli kuvauksessa ilmenisi poikkeavuutta, olisi tehtävä perusteellisemmat glaukoomatutkimukset. Suvussa oli todettu esiintyvän glaukoomaa. Vakuutetulle oli 7.10.2014 tehty Lasik-taittovirheleikkaus.

Merkintöjen mukaan vakuutetulle oli kontrollikäynnillä 6.11.2014 tehty muun muassa hermosäiekuvaus ja silmän valokerroskuvaus, joissa oli todettu poikkeavuutta. Lisäksi oli mitattu silmänpaineet ja tehty näkökenttätutkimus, jotka oli tulkittu poikkeaviksi.

Käyntimerkinnästä 26.2.2015 ilmenee, että vakuutetulle tehdyissä näkökenttä- ja hermosäietutkimuksissa oli todettu selvät glaukoomaan sopivat puutokset. Lisäksi vakuutetulle oli tehty sarveiskalvon etuosan paksuusmittaus (pakymetria) sekä sarveiskalvon keskipaksuuden mittaus (CCT). Myös sarveiskalvon pintaa ja kaarevuutta oli tutkittu. Tutkimusten perusteella tilanteen oli katsottu viittaavan etenevään glaukoomaan, minkä vuoksi vakuutetulle oli tehty SLT-laserhoito 25.3.2015. Glaukoomaepäilyn johdosta seuraava kontrollikäynti oli ollut 15.2.2016, jonka yhteydessä oli tehty jälleen näkökenttätutkimus ja mitattu silmänpaineet, joita oli pidetty korkeina tavoitteeseen nähden. Myös näkökentissä oli katsottu olevan pahentumista. Tämän vuoksi oli päädytty tekemään uusi SLT-laserhoito 4.4.2016.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon silmätautien ja neuro-oftalmologian erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Terho Latvalalta. Latvala viittaa lausunnossaan lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin ja toteaa, että esitutkimuksen 3.10.2014 yhteydessä otetuissa OCT-kuvissa (valokerroskuvaus) näkyvät normaalit arvot hermosäiekerroksen (RNFL 87/85 µm) sekä gangliosolukerroksen paksuuden suhteen (76/76 µm). Ylätemporaalisesti (oikea silmä) ja alatemporaalisesti (vasen silmä) on pienet epäilyttävät alenemat käyrässä. Latvala toteaa, että hermosäiekuvia ei pysty arvioimaan, koska kuvat ovat käytössä paperisina vedosteina. Kaksiulotteisista värikuvista arvioiden papillat ovat melko normaalin näköiset myooppiset (likitaitteiset) papillat.

Taittovirheleikkauksen jälkeen 6.11.2014 tehdyssä kontrollissa oli näkökentissä näkynyt rengasmaista alenemaa molemmissa silmissä ylänasaalisesti, oikeassa myös alanasaalisesti. Näkökenttäpuutoksessa on useita vierekkäisiä alenemapisteitä ja luotettavuusparametrit ovat hyvät sopien todelliseen vaurioon, mutta kyseessä on potilaan ensimmäinen näkökenttätutkimus, eikä aleneman muoto yläsektoreissa ole aivan tyypillinen glaukoomalle. Alanasaalinen näkökenttäpuutos voisi taas viitata glaukoomaan. Normaaliksi tulkittava näköhermon pään ulkonäkö ja normaali silmänpaine voivat joskus johtaa harhaan glaukoomaepäilyssä. Seuranta on suositeltavaa, koska glaukooman etenemistä ei voi osoittaa yhdellä tutkimuksella.

Käynnillä 26.2.2015 vakuutetun oikean silmän näkökenttä oli ollut hieman edellistä parempi, mikä osoittaa, että osa puutoksista ei ole ollut todellista alenemaa. Myös vasemman silmän näkökenttä oli ollut hieman parempi edelliseen tutkimukseen verrattuna. Toisaalta kummankin silmän näkökentissä oli ollut pientä vauriota, joka on saattanut olla alkavan glaukooman aiheuttamaa. Lisäksi seuranta-aika oli vielä ollut varsin lyhyt, vain hiukan yli kolme kuukautta, minkä vuoksi glaukoomavaurion etenevä luonne ei näin lyhyessä ajassa välttämättä tule esiin. Glaukoomadiagnoosia voi tässä vaiheessa pitää edelleen epävarmana, mutta SLT-laserhoitoa kuitenkin varteenotettavana vaihtoehtona pitkälle lääkehoidolle.

Glaukoomaepäilyn vuoksi tehdyssä kontrollissa 15.2.2016 oli näkökenttätutkimuksessa epätarkan näköinen rengasmainen alenema hiukan lisääntynyt molemmissa silmissä, etenkin vasemmassa silmässä, mikä vahvistaa käsitystä glaukooman etenemisestä. Muissa tutkimuksissa ei selvää pahentumista ollut havaittavissa. Näkökenttäpuutosten etenemisen ja korkeahkon silmänpaineen vuoksi oli päädytty uuteen SLT-laserhoitoon, joka oli tehty 4.4.2016.

Latvala toteaa, että glaukoomaa on vakuutetun tapauksessa ollut syytä epäillä. Latvala pitää todennäköisenä, että vakuutetulla on hitaasti etenevä matalapaineglaukooma. Tähän viittaa erityisesti poikkeava näkökenttälöydös ja sen eteneminen sekä todettu / epäilty hermosäiepuutos glaukoomalle tyypillisellä sijainnilla. Glaukoomadiagnoosi on kokonaisuuden, tehtyjen tutkimusten ja riskitekijöiden analyysia, tavoitteena minimoida riski näkökenttien pahentumisesta. Glaukoomadiagnoosia vastaan viittaavat lähes normaalit OCT-tulokset sekä se, että mittaukset eivät ole pahentuneet numeerisesti. Tähän on voinut vaikuttaa lyhyt seuranta-aika ja se, että vakuutetulle on tehty silmänpainetta alentava SLT-laserhoito alkuvaiheessa. Latvala toteaa vielä, että näin likinäköisille silmille ei ole olemassa tavanomaisia normaaliarvoja, ja laitteiden normaaliarvoihin tulee suhtautua kriittisesti.

Yhteenvetona Latvala toteaa, että vakuutetulle tehdyt OCT-tutkimukset, näkökenttätutkimukset, sarveiskalvon paksuusmittaus (CCT) ja pakymetria ennen ja jälkeen taittovirheleikkauksen liittyvät glaukoomaepäilyn tutkimuksiin ja että tutkimuksia voidaan pitää yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättöminä glaukooman tutkimiseksi. Annettu SLT-laserhoito on Latvalan mukaan myös tavanomaista hoitoa silloin, kun glaukoomaa halutaan hoitaa ilman lääkkeitä tai välttää lääkityksen lisäämistä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, ovatko vakuutetulle glaukoomaepäilyn johdosta tehdyistä silmätutkimuksista ja hoidoista aiheutuneet kustannukset sairauskuluvakuutuksesta korvattavia.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 16.1.4 mukaan sairaanhoitokulujen korvaamisen edellytyksenä on, että tutkimus tai hoito on lääkärin määräämä ja yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämätön sairauden tai vamman tutkimiseksi tai hoitamiseksi.

Korvausvastuun rajoituksia koskevan vakuutusehtojen kohdan 16.2.2 mukaan korvattavia eivät ole muun ohella näöntarkastukset, silmälasien tai piilolinssien hankkiminen tai taittovirheiden korjausleikkaukset.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vapaaehtoisesta sairauskuluvakuutuksesta korvataan vakuutetun hoitokuluja siinä laajuudessa kuin vakuutussopimukseen sovellettavissa vakuutusehdoissa on määritelty.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun lääketieteellisen selvityksen perusteella vakuutetulle tehdyssä taittovirheleikkauksen esitutkimuksessa 3.10.2014 oli herännyt epäily glaukoomasta, minkä vuoksi oli päädytty tekemään perusteellisempia tutkimuksia. Taittovirheleikkauksen 7.10.2014 jälkeen tehdyssä kontrollissa 6.11.2014 oli näkökentissä näkynyt rengasmaista alenemaa molemmissa silmissä, jonka voidaan katsoa sopivan vaurioon näkökentissä, vaikka muutos ei olekaan ollut aivan tyypillinen glaukoomalle. Lautakunta katsoo, että seurantatutkimukset ovat tässä tapauksessa olleet tarpeellisia, koska glaukooman etenemistä ei voida osoittaa yhdellä tutkimuksella.

Myös 26.2.2015 tehdyissä tutkimuksissa oli vakuutetun näkökentissä todettu glaukoomaan sopivia puutoksia. Vaikka seuranta-aikaa voidaankin pitää lyhyenä, on lautakunnan käsityksen mukaan ollut kuitenkin perusteltua jatkaa seurantatutkimusten tekemistä. Myös SLT-laserhoitoa voidaan pitää perusteltuna hoitona ja vaihtoehtona lääkehoidolle. Näkökenttätutkimuksessa 15.2.2016 olivat glaukooman etenemiseen viittaavat muutokset lisääntyneet molemmissa silmissä, mikä yhdessä korkeahkon silmänpaineen kanssa oli johtanut uuteen SLT-hoitoon.

Vakuutuslautakunta viittaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että glaukoomadiagnoosi tehdään kokonaisuuden perusteella, analysoimalla tutkimustuloksia ja riskitekijöitä. Tavoitteena on minimoida riski näkökenttäpuutosten etenemisestä, koska glaukooman aiheuttamat näkökenttävauriot eivät ole korjattavissa. Lautakunta katsoo, että vakuutetun tapauksessa on ollut syytä epäillä glaukoomaa. Selvitysten perusteella kysymyksessä on todennäköisesti hitaasti etenevä matalapaineglaukooma, mihin viittaavat erityisesti poikkeava näkökenttälöydös ja sen eteneminen sekä todetut hermosäiepuutokset glaukoomalle tyypillisellä alueella.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutetulle tehdyt OCT-tutkimukset, näkökenttätutkimukset, sarveiskalvon paksuusmittaus (CCT) sekä sarveiskalvon pakymetriatutkimus ovat olleet yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen kokemuksen mukaan välttämättömiä glaukooman tutkimiseksi. Myös vakuutetulle tehtyjä SLT-laserhoitoja voidaan lautakunnan käsityksen mukaan tässä tapauksessa pitää välttämättöminä hoitoina lääkehoidon sijasta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan vakuutetulle tehdyt OCT-tutkimukset, näkökenttätutkimukset, sarveiskalvon paksuus- ja pakymetriamittaukset ja annetut SLT-laserhoidot sekä näihin tutkimuksiin ja hoitoihin liittyvät lääkärinpalkkiot.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Varapuheenjohtaja Kummoinen

Sihteeri Östervik

Jäsenet:
Karita Niklander
Kerttu Rahijärvi
Harri Koskiniemi