Tapahtumatiedot

Eläinlääkäri oli 25.7.2014 tutkinut asiakkaan hevosta noin viikkoa aikaisemmin alkaneen oikean takajalan ontumaoireilun vuoksi, minkä eläinlääkäri oli myös antanut diagnoosiksi. Eläinlääkäri oli kuitenkin epäillyt oireilun mahdollisesti johtuvan raajan yläosan alueelta tulevasta kivusta. Ontumaoireilun vuoksi hevosta oli tutkittu seuraavan kerran 15.8.2014, jolloin ontuma oli paikallistunut vasempaan takajalkaan. Ontumaoireilun tutkimuksia oli jatkettu 18.8.2014, jolloin vasemman jalan röntgentutkimuksessa oli todettu lieviä luustomuutoksia vuohisnivelessä ja kasvuhäiriöperäinen irtopala vuohisen ns. mediaalisen nuljuluun alla. Vasemman takajalan hankositeen yläosa oli lisäksi ollut turvoksissa, mutta selkeää jännevauriota ei kuitenkaan ollut havaittu. Eläinlääkäri oli diagnosoinut hevoselle vasemman takajalan hankositeen kiputilan sekä mahdollisen kavion nk. kantaosan pehmytkudosvamman.

Eläinsairaalassa 21.8.2014 tehdyissä tutkimuksissa hevonen oli liikkunut ilman ratsastajaa ontumatta, mutta ratsastettaessa vasen takajalka oli ontunut. Hoidoksi oli ehdotettu vuohisen nuljuluun alla olevan irtopalan poistoa. Hevosta oli edelleen tutkittu eläinsairaalassa 25.8.2014, jolloin diagnoosiksi oli asetettu vasemmantakajalan vuohisnivelen tulehdus, ja vielä kertaalleen hevosta oli tutkittu eläinsairaalassa 8.9.2014, jolloin diagnoosiksi oli asetettu kinnerniveltulehdus.

Hevosen vasemman takajalan ontumisoireilun tutkimusta oli jatkettu 22.9.2014 skintigrafia-tutkimuksella (luuston gammakuvaus), jolloin hevosella oli todettu suoliristiluuliitoksen (SI-nivel) vaurio, johon oli annettu hoidoksi lääkeinjektio. Tämän jälkeen (syksy 2014 – talvi 2015) hevosen kuntouttamista oli jatkettu eläinfysioterapialla.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että 25.7.2014 eläinlääkärikuluja lukuun ottamatta asiakkaan hevosen tutkimus- ja hoitokulut eivät ole vakuutuksesta korvattavia.

Asiakkaan valitus

Asiakas oli ostanut hevosen 20.9.2013, jolloin sen ostotarkastuksessa oli todettu oireeton irtopala vasemman takajalan vuohisessa. Muuta normaalista poikkeavaa hevosella ei ollut todettu. Asiakas oli 20.7.2014 siirtänyt hevosen uuteen talliin ja seuraavana päivänä 21.7.2014 iltapäivällä otettaessa hevosta sisälle talliin noin kolmen tunnin ulkoilutuksesta oli huomattu, että hevonen oli ollut aivan läpimärkä, todella levoton ja sen etujaloissa olleet kaksinkertaiset raajasuojat / nahkabootsit olivat olleet aivan riekaleina. Illalla hevonen oli ollut apaattinen ja haluton liikkumaan.

Syytä hevosen em. käyttäytymiselle ei varmuudella tiedetä, koska tallilla ei ollut hevosen em. ulkona olon aikana ihmisiä. Asiakaan mielestä on kuitenkin todennäköistä, että hevonen oli pelästynyt tarhassa jotakin ja juossut niin kovasti, että oli kaatunut tai liukastunut. Joka tapauksessa tosiasia on, että hevonen oli ollut edellisenä päivänä ennen muuttoa uuteen talliin ratsastettaessa normaali / puhdas liikkeiltään ja sitten kahden – kolmen tunnin tarhassa olon jälkeen hevonen oli ollut voimakkaasti ontuva. Aluksi asiakas oli luullut, että kysymyksessä olisi ollut jokin pieni ja lievä tapahtuma, mutta koska hevonen ei ollut toipunut ontumisesta muutamassa viikossa, kysymyksessä oli ollut vakavampi tapahtuma kuin vain pieni pyrähdys tarhassa. Syy ontumisoireiluun oli selvinnyt kuitenkin vasta kahden kuukauden tutkimusten jälkeen skintigrafiassa 22.9.2014. Asiakkaan ja hevosta hoitaneen eläinlääkärin mielestä hevosella todettu suoliristiluuliitosten vaurion sekä ligamenttivaurion syntymekanismi on tyypillisesti enneminkin traumaperäinen kuin degeneratiivinen. Vamman traumaperäisyyttä tukee varsinkin se seikka, että asiakkaan hevonen oli ollut ontumisoireilua edeltävänä päivänä normaali ja sitten seuraavana päivänä noin kolmen tunnin ulkoilutuksen jälkeen hevonen oli alkanut voimakkaasti ontua.

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon johdosta asiakas on todennut, että hevosta hoitaneiden eläinlääkäreiden mukaan puudutus ei ollut tarpeen diagnoosin varmistamiseksi. Hevosella ei ole missään kohtaa tutkittu tai diagnosoitu rasitusvammaa takaosassaan. Fysioterapeutti oli hoitanut hevosen lannerangan lihaksistoa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa 13.3.2015 vastineessaan 5.11.2014 korvauspäätöksessä esitetyt korvausvaatimuksen hylkäämisperusteet. Vakuutus ei korvaa rasitusvammoista ja niiden seurauksena kehittyneistä luumuutoksista, nivelrikosta tai jännevioista aiheutuneita eläinlääkärikuluja, vaikka vamma ilmenisikin äkillisesti. Vakuutuksesta ei myöskään korvata tuki- ja liikuntaelinten kasvuhäiriöistä ja niiden aiheuttamista nivelen sisäisistä irtopaloista aiheutuvia eläinlääkärikuluja. Vakuutus ei korvaa myöskään ennen vakuuttamista alkaneita sairauksia tai piileviä vikoja riippumatta siitä, koska vika on ollut havaittavissa.

Vakuutusyhtiön asiantuntijaeläinlääkäri on todennut, että asiakkaan hevosen mainitun (21.7.2014) tarhariehaantumisen jälkeen havaittujen ontumien ja liikehäiriöiden taustalla on sen liikuntaelimissä todettu toistuvissa ja eri eläinlääkäreiden tekemissä tutkimuksissa useita erilaisia rasitusvammoja sekä kasvuhäiriöperäinen irtopala vasemman takajalan ns. mediaalisen nuljuluun alla.

Kaksi kuukautta tarhariehumisen jälkeen skintigrafia –tutkimuksessa todettua aktiivisuuden nousua ja sen perusteella tehdyn ultraäänitutkimuksen yhteydessä todettuja desmiittilöydöksiä SI-liitoksen alueella ei voida potilaskertomuksissa kuvattujen oireiden perusteella pitää tarhariehumisen yhteydessä syntyneenä, ulkoisen tapaturman aiheuttamana vauriona. Oireet ja löydökset viittaavat SI-liitoksen siderakenteissa jo aiemmin olleiden, vanhojen rasitusmuutosten akutisointiin joko primaarisesti tarhaliikunnan yhteydessä tai sekundaarisesti tarhaliikunnasta takaraajoihin aiheutuneiden ylirasitusreaktioiden (molempien takajalkojen vuohisnivelet, vasemman takajalan vuohisnivelen vanha irtopalalöydös, vasemman takajalan hankoside, vasemman takajalan kinnernivel) seurauksena.

Eläinlääkärikuluista 25.7.–8.9.2014 vakuutusyhtiö on todennut, että hevosta tutkittiin ja hoidettiin heinä-syyskuussa 2014 erilaisten nk. epämääräisten ontuma-oireiden vuoksi. Näiden tutkimusten yhteydessä hevosen selässä ei ole todettu olevan lainkaan kipua tai arkuutta. Näissä tutkimuksissa hevosen ontumaoireet paikallistuivat ensin oikeaan takajalkaan, kengitysmuutosten jälkeen oireiden epäiltiin tulevan etujaloista, mutta löydökset kohdistuivat kuitenkin vasempaan takajalkaan. Tehtyjen tutkimusten perusteella hevosen vasemman takajalan vuohisnivelessä todettiin luustomuutoksia sekä nk. vuohisnuljuluun alueella kasvuhäiriöperäinen irtopala. Lisäksi vasemman takajalan hankositeen (jänne) alueella todettiin muutoksia, mutta selkeää jännevauriota ei todettu. Syyskuussa 2014 todettuja vasemman takajalan vuohisniveltulehdusta ja kinnerniveltulehdusta hoidettiin nivelensisäisin injektioin.

Elo-syyskuun osalta aiheutuneet eläinlääkärikulut ovat aiheutuneet rasitusvammojen ja niiden seurauksena kehittyneiden luumuutosten, nivelrikon ja jännevian aiheuttamista eläinlääkärikuluista, vaikka oireet olisivat ilmenneet äkillisestikin. Hevosella todettu ennen vakuuttamista kehittynyt kasvuhäiriöperäinen irtopala tutkimus- ja hoitokuluineen ei kuulu myöskään vakuutuksesta korvattavaksi.

Eläinlääkärikuluista 22.9.2014 vakuutusyhtiö on todennut, että hevosella todettiin syyskuun 2014 loppupuolella tehdyissä tutkimuksissa suoliristiluuliitoksen vaurio (SI-nivel), joka lääkittiin lääke-injektiolla. Yhtiön näkemyksen mukaan kaksi kuukautta mainitun tarhariehumisen jälkeen todettuja muutoksia SI-liitoksen alueella ei voida pitää tarhariehumisen yhteydessä syntyneenä äkillisen, ennalta arvaamattoman ulkoisesta syystä johtuvan ruumiinvamman aiheuttamana tapahtumana. Hevosen selän alueen on todettu lisäksi olevan oireeton aiemmin tehtyjen tutkimusten yhteydessä. Syyskuussa todetut oireet ja löydökset viittaavat kuitenkin SI-liitoksen siderakenteissa jo aiemmin olleiden, vanhojen rasitusmuutosten akutisointiin joko primaarisesti mahdollisen yllättävän tarhaliikunnan yhteydessä tai sekundaarisesti tarhaliikunnasta takaraajoihin aiheutuneiden ylirasitusreaktioiden seurauksena.

Vakuutusyhtiö on katsonut SI-liitoksen vaurion kehittyneen vähitellen alkaen pienistä ylirasitusperäisistä säierepeämistä johtaen lopulta laajempaan vaurioon tulehdusoireineen ja myöhemmin arpeutumiseen. Kyseessä on rasitusvamma ja sen seurauksena kehittyneet muutokset, vaikka oireet olisivat ilmenneet äkillisestikin.

Vakuutus ei korvaa joka tapauksessa kuitenkaan hevoselle suoritetun skintigra-fia-tutkimuksen kustannuksia. Vakuutuksesta korvattavia eläinlääkärikuluja ovat: kohtuulliset eläinlääkärin palkkiot sekä eläinlääkärin tämän sairauden tai vamman hoitoon käyttämät tai määräämät lääkkeet sekä side- ja hoitotarvikkeet sekä sairauden tai vamman tutkimisesta aiheutuneet röntgen- ja laboratoriokulut sekä klinikkamaksut. Skintigrafia-tutkimus ei kuulu vakuutusehdoissa mainittuihin korvattaviin tutkimuskuluihin.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalausunnon professori, hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Riitta-Mari Tulamolta.

Erikoiseläinlääkäri Tulamo on kirjannut 14.2.2016 lausuntoonsa yksityiskohtaisesti hevosen potilasasiakirjoista ilmenevät tapahtumatiedot, tilakuvaukset ja lääketieteelliset selvitykset sekä vielä käynyt läpi hevosen SI-alueen kiputilojen kansainvälisiä tutkimusjulkaisuja.

Tulamo toteaa loppupäätelmänään ja vastauksena Vakuutuslautakunnan esittämiin kysymyksiin seuraavaa: 

1. Mistä todennäköisestä syystä a-d. kohdissa mainitut löydökset/muutokset (oireet, vammat) johtuvat:

- sairaudesta,

- tapaturman aiheuttamasta vammasta vai

- onko kysymys rasitusvammasta / - vammoista?

a. Hevosen ontumaoireessa kesällä/syksyllä 2014

- Ontumaoireisto oli hyvin epämääräinen ja vaihteli eri tutkimuskerroilla

- Käsitykseni mukaan kyseessä on ollut hevosella esiintyvä krooninen SI-vaiva (+ takajalan ontuma), joka on saattanut jonkin verran akutisoitua, mutta selvää itse akuuttia traumaoireistoa ja löydöksiä ei ole osoitettavissa.

b. Vasemman takajalan vuohis- ja kinnerniveltulehduksessa

- Nämä ovat kroonisia rasituksellisia (vuohinen) ja tulehduksellisia (kinner) sairauksia (irtokappale + vuohisniveltulehdus, kinnerniveltulehdus)

c. Hankosidemuutoksessa

- PSD on krooninen rasituksellinen vaikeasti paraneva jännevamma

d. SI-liitosvauriossa

 - Yleensä krooninen vähitellen kehittynyt SI-nivelen kiputila

- Rasitusvamma, joka alkaa hitaasti ja varkain, yleensä koulu- ja estehevosilla.   Siihen liittyy usein yhden tai molempien takajalkojen (tai etujalan/etujalkojen) ontuma, jonka vuoksi hevonen muuttaa selän liikettä kompensoidakseen näin ontuman aiheuttamaa kipua, jolloin SI-nivel rasittuu ja kipeytyy.

 Myös rinta-lannerangan kipeytyminen voi heijastua biomekaniikan muutoksena edelleen SI-nivelen alueelle kipeyttäen tämän alueen.

- Joskus kyseessä selvä trauma, josta akuutit kipu- ym oireet

2. Mikä on kyseisen hevosen SI-liitosvaurion todennäköinen aiheuttaja?

- Kts edellinen vastaus. Trauman aiheuttamaa akuuttia kipuoireistoa ei havaittu.

3. 0nko asiassa merkitystä hevosen mahdollisella kaatumisesta tai liukastumisella ulkotarhassa 20.7.2014?

- Mahdollisesti, mutta akuuttia kiputilaa kaatumisen jälkeen ei ole osoitettavissa.

4. Mistä ensisijaisesta syystä eläinlääkärikulut 15.8.2014, 18.8.2014, 21.8.2014, 25.8.2014, 8.9.2014, 22.9.2014 johtuvat?

Johtuvatko ne (kaikki tai erikseen, kokonaan tai osittain) a. hevosen sairaudesta ja jos johtuvat, niin mistä sairaudesta? b. tapaturmaisesta vammautumisesta c. nk. rasitusvammasta

- 15.8.2014 tutkimus tehtiin kengitysmuutoksen ja etujalkojen ontumaepäilyn vuoksi. Etujaloissa ei löytynyt mitään. Alkoi ontua VTJ tutkittaessa — SI-kiputila ? mutta diagnoosi jäi avoimeksi. Rasitusvamma

- 18.8.2014 ontumatutkimus VTJ ontuman vuoksi. Vuohisnivel irtokpl. Diagnoosi ehkä PSD (jännevamma) tai SI-kiputila mutta jäi avoimeksi. Rasitusvamma.

- 21.8.2014 VTJ ontuman selvittely. Vuohisniveltulehdus. Rasitusvamma

- 25.8.2014 VTJ Vuohisniveltulehduksen hoito. Rasitusvamma

- 8.9.2014 VTJ Kinnerniveltulehdus. Niveltulehduksen hoito.

- 22.9.2014 VTJ krooninen ontuma. Rasitusvamma eli SI-nivelen kiputila todennäköinen. Ei ole vahvistettu puudutuksella.

5. Hevoselle on annettu eläinfysioterapiaa 23.7.2014 alkaen. Voidaanko tästä seikasta tehdä eläinlääketieteellinen päätelmä, että hevosella on ollut pidempiaikaisia sen rakenteesta johtuvia rasitusvammoja lannerangan lihaksiston alueella?

Kyllä. Fysioterapeutti oli hoitanut hevosta kerran kuukaudessa n. vuoden ajan, jonka ollut kyseisellä omistajalla.

Fysioterapeutti oli tutkinut hevosen pari päivää tapahtuman jälkeen 23.7. Hänen mukaansa 'hevosella oli pitkälanteisen hevosen lannerangan alueen rakenteelliset haasteet eli rasittuminen lihaksistolta, mistä seuraa jäykkyyttä ja rangan liikkumisen alentumista. Hän antoi käsittelynsä lanne-ristialueelta kipeytyvälle hevoselle. Hän ei huomannut hevosessa 'normaalista poikkeavaa'.

Kuukautta myöhemmin 16.8. fysioterapeutti toteaa myös merkittäviä ongelmia lanne-ristiselän alueella, sekä kaulassa jäykkyyttä jne.

6. Tarkoitetaanko eläinlääketieteessä hevosten rasitusvammoilla seurauksia, jotka voivat syntyä vain esim. epätavallisen tai pitkäkestoisen taikka muutoin poikkeavan liikuntakuormituksen/-rasituksen seurauksena?

Rasitusvammoilla tarkoitetaan rasituksessa syntyviä muutoksia yleensä hevosen tuki- ja liikuntaelimistöön. Käsite on laaja ja siihen vaikuttavat mm: Hevosen rakenne, kengitys, valmennus, sen intensiteetti, kesto, rasittavuus, maasto jne.

7. Vaikuttavatko jotkin muut seikat asian eläinlääketieteellisessä arvioinnissa?

SI-nivelen kiputila on hyvin vähän tutkittu alue, josta vasta viime aikoina on julkaistu tutkimustietoa. Alueen kliininen tutkiminen on hankalaa, samoin sen kuvantaminen jne.

Normaalin ja sairaan eläimen löydösten vaihtelut eri tutkimuksissa (mm. skintigrafia ja ultraääni) ovat yleisiä ja päällekkäisiä ja lopulliseen diagnoosiin pääseminen on hankalaa. Usein nämä ovat ns. 'monivammapotilaita', joilla on useampi vaiva, mikä puolestaan mutkistaa sekä kliinistä kuvaa että sen selvittämistä. Kyseinen hevonen on tästä hyvin tyypillinen esimerkki.

Olen konsultoinut tapauksen tiimoilta sen monimutkaisuuden vuoksi vielä maailman johtavaa hevosten ontumatutkijaa Sue Dyson'ia (MA VetMB PhD, DEO, FRCVS) Englannista Animal Health Trust'ista (Newmarket). Hänellä on laajin kokemus SI-kipua sairastavien hevosten tutkimuksista ja löydöksistä. Hän on julkaissut tieteellistä tutkimusta ao. Sl-kiputilaa sairastavista hevosista, johon tutkimukseen olen lausunnossani viitannut.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko hevosen ontumaoireiden, vasemman takajalan vuohis- ja kinnerniveltulehdusten, hankosidemuutoksen ja selän SI-liitosvaurioiden johdosta aiheutuneet eläinlääkärikulut korvattava hevosvakuutuksesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Hevosvakuutuksen vakuutusehtojen mukaan:

5.2 Laaja turvataso

5.2.2 Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana alkaneen sairauden tai tapaturmaisesti syntyneen vamman hoidosta aiheutuneet eläinlääkärikulut.

5.5 Tapaturma

Tapaturmana pidetään äkillistä, ennalta arvaamatonta, ulkoisesta syystä syntynyttä ruumiinvamman aiheuttamaa tapahtumaa. Tapaturmiksi luetaan myös hukkuminen, liikennevahinko ja tulipalo.

5.7 Vakuutustapahtumiin liittyvät rajoitukset

Vakuutuksesta ei korvata eläinlääkärikuluja, jotka ovat aiheutuneet:

- tuki- ja liikuntaelinten kasvuhäiriöistä ja niiden aiheuttamista nivelen sisäisistä irtopaloista, vaikka vamma ilmenisikin äkillisesti,

- rasitusvammoista ja niiden seurauksena kehittyneistä luumuutoksista, nivelrikoista ja jännevioista, vaikka vamma ilmenisikin äkillisesti

- ennalta ehkäisevästä hoidosta, kuten rokotuksista tai loislääkityksistä

6.2 Korvattaessa eläinlääkärikuluja

6.2.1 Eläinlääkärikuluina korvataan sairauden tai tapaturman hoitoon liittyvät

- kohtuulliset eläinlääkärin palkkiot sekä eläinlääkärin tämän sairauden tai vamman hoitoon käyttämät tai määräämät lääkkeet sekä side- ja hoitotarvikkeet

- sairauden tai vamman tutkimisesta aiheutuneet röntgen- ja laboratoriokulut sekä klinikkamaksut

Asian arviointi

A:n hevosen ontumaoireilu oli huomattu ensimmäisen kerran 21.7.2014, mutta vasta kahden kuukauden tutkimusten jälkeen 22.9.2014 oireilun syy oli selvinnyt, kun skintigrafia-tutkimuksissa oli todettu hevosella suoli-ristiluuliitoksen (SI) vaurio. A:n mielestä em. vaurio oli seurausta 21.7.2014 tapaturmasta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kaksi päivää A:n olettaman 21.7.2014 tapaturman jälkeen 23.7.2014 hevosta oli käsitellyt eläinfysioterapeutti. Eläinfysioterapeutin 10.11.2014 lausunnon mukaan 23.7.2014 häntä oli työllistänyt eniten hevosen hyvin tyypilliset lannerangan alueen rakenteelliset haasteet. Eläinfysioterapeutin mukaan pitkälanteinen urheiluhevonen rasittuu lihaksistoltansa ko. alueelta ja näin ollen jäykistyy / rangan liikkuvuus alenee, joka on suorassa suhteessa suoritusten laadukkuuteen. Muuta merkittävää kirjattavaa eläinfysioterapeutilla ei ollut 23.7.2014 käynnistä.

Neljä päivää A:n olettaman tapaturman jälkeen 25.7.2014 eläinlääkäri oli tutkinut hevosen. Eläinlääkärin huolellisessa tutkimuksessa hevosen selästä, lantiosta ja ristialueelta ei ollut löytynyt arkuutta tai poikkeamia. Tutkimuksiensa perustella eläinlääkäri oli päätynyt epäilemään, että kipu oli saattanut aiheutua oikean takajalan yläosan alueelta ja oli määrännyt hoidoksi tulehduskipulääkityksen.

Professori Tulamo on asiantuntijalausunnossaan todennut, että hevosen kaatuminen tai liukastuminen voi johtaa esim. sakroiliaka-nivelen (SI) vaurioitumiseen. Viimeisimmässä tutkimuksessa (vuodelta 2015) vain 36:lla tutkituista 296 hevosesta, joilla oli SI-alueen kiputila, oli nähty traumaattinen kaatuminen tai liukastuminen ja näistä vain 10 hevosella löytyi pelkästään SI-alueen kiputila.                       

Tulamo myös huomauttaa, että kyseisen A:n hevosen kaatumista ei kukaan ole nähnyt. Ulkoiset merkit kaatumisesta hevosen suojissa ym. voivat olla merkkejä tällaisesta tapahtumasta. Tulamon mukaan eläinlääkärin kliiniset löydökset neljä päivää myöhemmin eivät kuitenkaan tue oletusta, että hevoselle olisi tapahtunut akuutti trauma. Pelkkä SI-nivelen akuutti vaurioituminen aiheuttaa yleensä akuutin ja voimakkaan ontuman ja painettaessa ristiluun kyhmyjä selän/lantion päällä hevonen reagoi kiputuntemuksella.

Lausunnossaan Tulamo on vielä yksityiskohtaisesti esittänyt eläinlääketieteelliset johtopäätöksensä eläinlääkärin ja eläinfysioterapeutin tilakuvauksista toteamalla, että:

- Hevosessa ei todettu akuutin trauman oireita ja kipua. Jos hevoselle olisi tapahtunut vakava onnettomuus 21.7. ja siitä aiheutunut voimakas ontuma, olisi eläinlääkäri kutsuttu heti paikalle tutkimaan ja arvioimaan hevosen tila.

- Eläinlääkäri (EK) oli tutkinut ja raportoinut löydöksensä erittäin huolellisesti 4 vrk tapahtuman jälkeen 25.7., eikä todennut hevosessa akuutin trauman merkkejä.

- Lisäksi fysioterapeutti oli tutkinut hevosen pari päivää tapahtuman jälkeen 23.7. Fysioterapeutin mukaan 'hevosella oli pitkälanteisen hevosen lannerangan alueen rakenteelliset haasteet eli rasittuminen lihaksistolta, mistä seuraa jäykkyys ja rangan liikkumisen alentumista. Hän antoi käsittelynsä lanneristialueelta kipeytyvälle hevoselle. Hän ei huomannut hevosessa 'normaalista poikkeavaa'.

- Fysioterapeutit osaavat usein ja säännöllisesti potilaita hoitaessaan huomata muutokset herkästi hevosen lihaksistossa ja rakenteessa.

- Vasta 16.8. fysioterapeutti toteaa myös merkittäviä ongelmia lanne-ristiselän alueella, sekä kaulassa jäykkyyttä jne.

- Hevonen tutkittiin lukuisia kertoja eri eläinlääkäreiden toimesta ja diagnoosit vaihtelivat riippuen tutkijasta. Hevosen oireet myös vaihtelivat tutkimuskerrasta toiseen.

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Vakuutuslautakunta on arvioidessaan A:n väitettä 21.7.2014 tapaturmasta kiinnittänyt erityistä huomiota eläinfysioterapeutin 23.7.2014 ja eläinlääkärin 25.7.2014 tilakuvauksiin hevosesta. Tilakuvauksista ei ole pääteltävissä, että hevosta olisi kohdannut 21.7.2014 eläinlääkärin tutkimuksiin ja hoitoihin johtanut tapaturma.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun asiakirja-aineiston ja sen hankkiman asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo jäävän selvittämättä, että A:n hevosen ontumaoireilun syynä olisi tapaturmaperäisesti aiheutunut sakroiliaka-nivelen (SI) vaurio. Näin ollen A:n hevosen tutkimus- ja hoitokulut eivät ole tapaturmaisesti syntyneen vamman hoidosta aiheutuneita eläinlääkärikuluja vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla.

Eläinlääkärikulujen 15.8.2014 – 22.9.2014 osalta vakuutuslautakunta vielä toteaa, että eläinlääkärissä käynnit ovat ensisijaisesti johtuneet A:n hevosen rasitusvammoista. Näin ollen vakuutusyhtiö on voinut vakuutusehtojensa perusteella evätä A:n korvausvaatimukset em. ajanjaksolla aiheutuneista eläinlääkärikuluista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Melander

Sihteeri Ylitapio

Jäsenet:

Sario

Siirala

Uimonen

Vaitomaa