Tapahtumatiedot

Vuonna 1997 rakennetun omakotitalon kodinhoitohuoneessa havaittiin kosteusvahinko 14.5.2018.  Kohteessa tehtiin vahinkokartoitus 17.5.2018. Kartoitusraportin mukaan vuodon syynä on ollut lämminvesivaraajan ylivuotoputken puuttuminen, jolloin vedet olivat valuneet lattialle. Lisäksi lattiakaivoon menevä viemäri oli tukkeutunut talvella, jolloin ilmanvaihtokoneen kondenssivedet valuivat lattialle. Lattiaa oli kastunut kodinhoitohuoneessa ja tuulikaapissa noin 1 m² alueelta. Kodinhoitohuoneen seinä oli kastunut noin 2 jm:n ja eteisen puolella 1 jm:n matkalta.

Vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksessään 18.6.2018, että vahinko ei kuulu vakuutuksen korvauspiiriin. Yhtiön mukaan kosteusvauriot johtuvat kodinhoitohuoneen rakenteellisista puutteellisuuksista. Lattiakaivollisen huonetilan lattian toteutustavan osalta vakuutusyhtiö toteaa, että omakotitalon rakennusvuonna 1997 ja ennen sitä on lattian vedeneristämiselle asetettu Suomen Rakennusmääräyskokoelman D1 1987 ohjeissa vaatimuksia, joiden mukaan huonetiloissa joissa on lattiakaivo, huonetilan lattian tulee olla vedenpitävä ja kaivo tulee liittää vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Yhtenäinen vedeneristys on puuttunut, jolloin vuoto- ja tulvimisvettä on päässyt kodinhoitohuoneen lattian kautta rakenteisiin. Varaajan ylivuotovedet olisi lisäksi tullut ohjata suoraan viemäriin.

Kyse on rakennusvirheistä, joista aiheutunutta vahinkoa ei vakuutuksen rajoitusehtojen mukaan korvata vakuutuksesta. Vaikka lattiarakenteessa ei voitaisikaan katsoa olevan rakennusvirhettä, kosteus on päässyt rakenteisiin vähitellen, minkä johdosta vahinko ei ole äkillinen ja ennalta arvaamaton.

Asiakas haki päätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Oikaisupyynnössään asiakas on kertonut vahingon aiheutuneen lämminvesivaraajan takana olevan poistoputken tukkeutumisesta talvella 2018. Varaajaan tehtiin uudelleenohjaus varoventtiilillä, koska vedenohjaus katsottiin järkevämmäksi tehdä varaajan takana olevan poistoputkeen kuin vieressä olevaan lattiakaivoon, johon ohjaus oli tehty aikaisemmin. Asiakas on katsonut, että vahinko ei ole aiheutunut lämminvesivaraajan rikkoutumisesta, vaan viemärin tukkeutumisesta, mikä on tapahtunut äkillisesti ja arvaamattomasti.

Asiakas katsoo, että kyseessä ei ole rakennusvirhe, koska Suomen Rakentamismääräyskokoelmassa D1 1987 puhutaan yksinomaan lattian vesitiiviydestä, eikä seinärakenteiden vesitiiviydestä. Ohjeiden mukaan huonetila, jossa on lattiakaivo, vedeneristetään ja kaivo liitetään vesitiiviisti lattian vedeneristykseen, jolloin viemäripisteessä, kuten esimerkiksi pesualtaassa, ei tarvita ylivuotojärjestelyä. Asiakas katsoo, että varaajan ylivuoto- ja tyhjennysvedet on hallitusti johdettu tulvakaukalon ja lattiakaivon kautta viemäriin. Tulvakaukalo on asiakkaan mukaan toiminut ilman ongelmia asennusvuodesta 2004 saakka. Kaivon ympäristö on ollut kuiva asunnon oston yhteydessä suoritetussa kuntotarkastuksessa.

Vakuutusyhtiö on sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä antamassaan korvauspäätöksessä toistanut aiemman kantansa. Vakuutusyhtiö katsoo, että kosteuden pääseminen rakenteisiin on aiheutunut kartoitusraportin mukaisesti siitä, että lämminvesivaraajasta on puuttunut ylivuotoputki, jolloin ylivuotovedet ovat valuneet lattialle. Lisäksi kodinhoitohuoneen viemärin tukkeuduttua ilmastointikoneen kondenssivedet ovat valuneet lattialle. Rakenteisiin päässyt kosteus on aiheutunut näistä syistä, ei lämminvesivaraajan rikkoutumisesta.

Vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan talolle on haettu rakennuslupaa 1991 - 1992. Talon edellinen omistaja on ostanut talon keskeneräisenä vuonna 1995. Hänen mukaansa lattiassa olisi vesieristys eikä hänen käsityksensä mukaan tuolloin vielä vaadittu rakennusmääräysten mukaan vedeneristystä. Vakuutusyhtiö toteaa, että vahinkoa eli kosteuden pääsemistä rakenteisiin ei olisi aiheutunut, jos lattiakaivollisen kodinhoitohuoneen lattiarakenne olisi tehty rakennushetkellä rakennusmääräysten mukaisesti, eli lattia olisi ollut kauttaaltaan vedeneristetty ylösnostoineen. Kyseessä on siten rakennusvirheestä aiheutunut vahinko, joka on rajattu korvattavuuden ulkopuolelle.

Ylivuotovesien ohjauksen osalta vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakkaan viittaamaa rakennusmääräysten (D1 1987) kohdan 4.2.1.3 ohjetta ei voi tulkita siten, että varaajan ylivuotovesiä ei sen perusteella tulisi ohjata suoraan viemäriin. Yhtiö viittasi korvauspäätöksessään vielä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen asiassa VKL 680/13, jossa katsottiin muun ohessa, että lattiakaivollisen tilan lattian tulee rakennusmääräysten (D1 1987) mukaan olla vedenpitävä.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa lattia- ja seinärakenteiden korjauskustannuksina urakkatarjouksen mukaiset 6.995 euroa.

Asiakkaan mukaan kosteusvaurio on syntynyt lämminvesivaraajan takana olevan poistoputken tukkeumasta talvella 2018. Tukkeuma on huomattu helmikuussa 2018, jolloin asiakas on myös tilannut LVI-asentajan korjaamaan tukkeuman. Kartoitusyrityksen raportissa on virhe siltä osin kuin lämminvesivaraajan poistoputken tukkeumaa ei ole mainittu.  Asiakas on ostanut talon vuonna 2016 ja varaaja on asennettu vuonna 2014. Talo on kuntotarkastettu ostohetkellä, eikä tarkastuksessa havaittu mitään ongelmaa tai kohonneita kosteusarvoja.

Varaajaan tehtiin LVI-yrityksen toimesta uudelleenohjaus varoventtiilillä, koska todettiin, että vedenohjaus on järkevämpi tehdä varaajan takana olevaan poistoputkeen kuin varaajan vieressä olevaan lattiakaivoon, johon ohjaus oli aikaisemmin tehty. Asiakas toteaa lisäksi, että rakentamismääräysten osalta kyseisen ikäisessä talossa riittää kaivoon liitetty lattian kosteussulku, ja tämä on toteutettu kohteessa rakentamismääräysten mukaisesti. Vedeneristeen seinälle nostamista ei ole edellytetty talon rakentamisajankohtana.

Asiakas katsoo, että vedeneristyksen puutteellisuutta ei voida todeta pelkästään kosteuskartoituksen yhteydessä tehdyllä pintakosteusmittauksella ja kipsilevyyn painettavalla piikillä. Vakuutusyhtiön tulisi huomioida talon aiempien omistajien kertomus siitä, että kodinhoitohuoneen lattiassa on rakennusajankohdan mukainen vedeneristys.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan asiakkaan vaatimukset ja viittaa asiassa aiemmin antamiinsa korvauspäätöksiin. Kartoitusraportin mukaan kosteusvauriot ovat johtuneet kodinhoitohuoneen rakenteellisista puutteellisuuksista. Kun yhtenäistä vesieristystä ei ole ollut, vuoto- ja tulvimisvettä on päässyt kodinhoitohuoneen lattian kautta rakenteisiin. Lisäksi varaajan ylivuotovedet tulisi rakennusmääräysten mukaan ohjata suoraan viemäriin. Asianmukaisella ylivuotovesien ohjauksella varaajan ylivuotoputken kautta tulevat vedet eivät olisi ohjautuneet lattiarakenteisiin. Ohjeessa D1 1976 edellytetään ylivuotovesien ohjaamista viemäriin. Pesualtaan ylivuotojärjestelyä ei voida rinnastaa varaajan ylivuotovesien ohjaamiseen, eikä asiakkaan aiemmassa oikaisupyynnössä viitattua pesualtaan ylivuotojärjestelyä koskevaa ohjetta 4.2.1.3 (D1 1987) voida tulkita siten, että varaajan ylivuotovesiä ei sen perusteella olisi tarpeen ohjata suoraan viemäriin.

Vakuutusyhtiö katsoo, että lattiakaivollisen huonetilan lattian tulee olla kauttaaltaan vesitiivis. Esillä olevassa tapauksessa vesivahingon syynä on pidettävä lattian vedeneristyksen puutteellisuuksia, joiden johdosta vesiä on päässyt vähitellen rakenteisiin. Jos lattiarakenne olisi tehty rakennushetkellä rakennusmääräysten mukaisesti, eli lattia olisi ollut kauttaaltaan vedeneristetty ylösnostoineen, ei vahinkoa kodinhoitohuoneen ja tuulikaapin rakenteille olisi aiheutunut, olivatpa kosteudet sitten peräisin lämminvesivaraajan rikkoutumisesta, varoventtiilin ylivuotoputken puuttumisesta tai esitetystä vaurion aiheuttajasta eli lämminvesivaraajan poistoputken tukkeutumisesta.

Vakuutusyhtiön mukaan kosteiden tilojen lattioiden vesitiiveyttä koskevia määräyksiä ja ohjeita löytyy eri aikakausien sellaisista julkaisuista, joita voidaan pitää hyvän rakennustavan lähteinä. Ohjeiden ja määräysten sanallinen muoto vaihtelee, mutta niiden tekninen merkitys on saman sisältöinen: lattiakaivollisen huonetilan lattian tulee olla vesitiivis ylösnostoineen.

Asiakkaan omakotitalolle on haettu rakennuslupa 1991 - 1992 ja talo on rakennettu valmiiksi 1995 jälkeen. Jo ennen omakotitalon rakennuslupavuotta rakennusmääräyksissä ja -ohjeissa on edellytetty lattiakaivollisen huonetilan eli tässä tapauksessa kodinhoitohuoneen lattian rakenteilta vedenpitävyyttä, jolloin tapauksessa voidaan viitata rakennevirheeseen (Rakennusmääräyskokoelma D1 1987).

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusalan vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan vahingon ennalta arvaamattomuutta ei määritellä vakuutetun subjektiivisesta näkökulmasta. Sen sijaan vahinkotapahtuman todennäköisyyttä on arvioitava objektiivisesti, jolloin tarkastellaan vahingon syntymahdollisuutta yleisesti arvioiden. Kun vahingon äkillisyyttä tarkastellaan objektiivisesti, merkitystä ei voida asettaa sille, onko vahinko tullut yllätyksenä vakuutetulle, kun lattiarakenteessa on ollut niin sanottu piilovirhe, vaikka ostohetkellä onkin tehty kuntokartoitus, eikä kosteusvaurioita tuolloin ole todettu.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toistaa kantansa siitä, että lattiakaivollisen tilan lattian tulee olla kauttaaltaan vedenpitävä. Yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun 431/12, jossa on todettu muun ohessa, että rakennusmääräysten (D1 1987) mukaan lattiakaivollisen lattian ja seinän raja tehdään tiiviiksi. Vakuutusyhtiö viittaa myös useisiin muihin Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin, joissa on käsitelty muun ohessa erilaisten lattiakaivollisten tilojen lattiarakenteen puutteellisuuden merkitystä lämminvesivaraajasta tapahtuneen vuotovahingon korvattavuuden kannalta.

Vakuutusyhtiön mukaan myös hyvää rakennustapaa edustavissa ohjeistuksissa (RIL 107-1981 Rakennusten veden – kosteudeneristysohjeet sekä RT-93-10224, 1983) edellytetään lattialta vedenpitävyyttä ylösnostoineen. Vaikka kodinhoitohuone ei suoranaisesti ole märkätila, on lattiakaivollisen huonetilan lattian sekä seinien ylösnostojen oltava vedenpitäviä, jotta saavutetaan rakenteelta sen perimmäinen ajatus siitä, että lattia on vedenpitävä. Samaa ajatusta tukee myös RT-kortti (RT 93-10224), jossa edellytetään kosteissa tiloissa vedeneristystä ylösnostoineen. Kodinhoitohuone voidaan vakuutusyhtiön mukaan rinnasta kosteaan tilaan, vaikka se ei ole märkätila.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on erimielisyyttä siitä, onko rakenteiden kastumiseen johtaneessa, toisaalta lämminvesivaraajasta ja toisaalta tukkeutuneesta viemäriputkesta tulleen veden aiheuttamassa vahingossa kyse vakuutuksesta korvattavasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahingosta. Kyse on myös rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja koskevan rajoitusehdon soveltamisesta. Lähemmin tarkasteltuna asiassa tulee arvioitavaksi, onko asiakkaan omakotitalon kodinhoitohuoneen lattian vedeneristystä pidettävä vakuutusyhtiön esittämällä tavalla talon rakentamisajankohtaan nähden puutteellisena. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 3.1 (Laaja kotivakuutus) mukaan laaja kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutustapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Poikkeuksellinen tulvavahinko korvataan kohdan 3.4.6 mukaan.

Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Ehtokohdan 3.4.10 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman aiheuttama vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, höyry tai kaasu, kun se on virrannut suoraan

• rakennuksen kiinteästä johtoverkosta
• sisäpuolisesta sadevesiputkistosta
• kiinteistä käyttölaitteista tai
• pesukoneesta

(…)

Ehtojen kohdan 4.12 (Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen

• suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
• rakenne-, valmistus- tai aineviasta
• perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta

[…]

Rakennusmääräykset ja rakentamista koskevat ohjeet

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 (1987)

Kohdan 3.2 (Viemäröinnin järjestely) mukaan sellaisissa huonetiloissa, joissa on lattiakaivo, edellytetään, että huonetilan lattia on vedenpitävä ja kaivo on liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen.

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1 (1976)

Kohdan 3.2.8 (Ylivuoto- ja tyhjennysputket) mukaan vesisäiliöiden tms. ylivuoto- ja tyhjennysvedet viemäröidään vesilukollisten viemärikalusteiden kautta siten, että ko. ylivuoto- tai tyhjennysputki päättyy vähintään 20 mm vesilukon vedenpinnan yläpuolelle.

Lämmityslaitoksen paisuntasäiliön vesilukollinen ylivuotoputki saadaan yhdistää suoraan viemäriin.

RT 93-10224 (1983)

Kohdan 4.1 (Veden ja kosteudeneristys) mukaan kosteissa tiloissa vedeneristyksen tulee ulottua 70…100 mm korkeudelle seinälle.

Kynnyksen kohdalla vedeneristys ulotetaan vähintään 25 mm viereistä lattiapinnan tasoa korkeammalle (ks. kuvat 1…3)

RIL 107-1981 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet (1989)

Kohdan 2.1 (Maanvastaiset rakenteet) mukaan märkien tilojen maanvastaisissa rakenteissa on oltava vedeneristys, jos vesi saattaa aiheuttaa vaurioita rakenteissa.

Kohdan 2.3 (Märkien huonetilojen rakenteet) mukaan märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Veden poisjohtamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100.

Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys. Tarvittaessa myös märkien huonetilojen seinissä on oltava vedeneristys.

[…]

Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys ulotetaan siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi, siten että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse. Kynnysten kohdalla eristys nostetaan vähintään 25 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi.

Putkien läpiviennit yms. lävistykset tehdään vedeneristyksen kohdalla vedenpitäviksi.

Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitokset tehdään vedenpitäviksi.

Asian arviointi

Asiakas on esittänyt, että rakenteiden kastumiseen johtanut vahinko on aiheutunut lämminvesivaraajan poistoputken tukkeumasta, joka on havaittu talvella 2018 sekä viemärin tukkeumasta kodinhoitohuoneessa. Asiakkaan mukaan kodinhoitohuoneen lattiassa on rakentamishetkellä voimassa olleiden rakentamismääräysten mukainen vesieristys. Seinien eristystä ei ole tuolloin vaadittu. Lisäksi ylivuotovedet on ohjattu ohjeen mukaisesti.

Vahinkotarkastusraportin (tarkastuspäivä 17.5.2018) mukaan vuodon syynä on ollut saatujen tietojen mukaan lämminvesivaraajan ylivuotoputken puuttuminen, jolloin vedet ovat valuneet lattialle. Lisäksi lattiakaivoon menevä viemäri oli tukkeutunut talvella, jolloin ilmanvaihtokoneen kondenssivedet valuivat lattialle.

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö sen jälkeen haluaa vedota rajoitusehtoon, on näyttötaakka rajoitusehdon soveltumisesta tapaukseen vakuutusyhtiöllä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että lämminvesivaraajan ylivuotoputken ilmeisesti varaajan asennuksesta lähtien puuttumisesta aiheutunutta veden varaajasta valumista ei sinänsä voida pitää äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana, koska lämminvesivaraajan toiminnalle on ominaista, että varaajan ylivuotoventtiilistä valuu varaajan normaalisti toimiessakin jossakin määrin ylivuotovettä. Lautakunta katsoo vakuutusyhtiön tavoin, että rakennusmääräysten mukaan ylivuotovesi olisi tullut johtaa viemäriin. Tämän vuoksi varaajasta ylivuotoputken puuttumisen takia valuneen ylivuotoveden rakenteille aiheuttaman vahingon osalta kyse ei ole vakuutuksesta korvattavasta vahingosta.

Vahinkoa on raportin ja asiakkaan kertomuksen mukaan aiheutunut myös ilmanvaihtolaitteen viemäröintiputken tukkeutumisen seurauksena tapahtuneesta vesivuodosta. Asiakas on lisäksi kertonut, että varaajan poistoputkikin on tukkeutunut ja tästä on aiheutunut vesivuotoa. Esitetyn selvityksen perusteella vakuutuslautakunta pitää poistoputken tukkeutumisesta aiheutunutta vuotovahinkoa tapaustyypiltään vakuutuksesta korvattavana, äkillisenä ja ennalta arvaamattomana vahinkona.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vedeneristyksen puutteellisuuteen lattia- ja seinärakenteissa sekä ylivuotovesien ohjaamisen virheellisyyteen. Vakuutusyhtiö katsoo, että lattian ja seinän vedeneristys sekä ylivuotovesien ohjaus olisi tullut toteuttaa rakentamishetkellä voimassa olleiden rakentamismääräysten mukaan siten, että lattia on kauttaaltaan vedeneristetty ylösnostoineen.

Vakuutuksesta ei kohdan 4.12 mukaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut mm. rakennusvirheestä tai vedeneristyksen puutteellisuudesta. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään pitänyt rakenteille aiheutuneen vuotovahingon varsinaisena syynä lattiarakenteen puutteellisuutta, jos vesi on päässyt rakenteisiin tilassa, jossa olisi tullut olla asianmukainen vedeneristys.
 
Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaan talon rakentamisajankohtana voimassa olleiden rakennusmääräyksien mukaan lattiakaivollisten huonetilojen lattian on tullut olla vedenpitävä, minkä lisäksi kaivon tulee olla liitetty vesitiiviisti lattian vedenpitävään kerrokseen. Vakuutuslautakunta on vakuutusyhtiön viittamassa aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että asiakkaan talon rakentamisajankohtana rakentamismääräykset ja hyvä rakentamistapa ovat edellyttäneet, että lattiakaivollisen varaajatilan sekä lattian ja seinän raja tehdään vettä pitäviksi.

Vakuutusyhtiön vetoamien rakentamista koskevien ohjeiden osalta Vakuutuslautakunta katsoo, että ohjeessa RIL 107-1981 olevaa märkien huonetilojen vedeneristyksen noin 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi nostamista koskevaa ohjetta on perusteltua soveltaa myös lattiakaivollisen kodinhoitohuoneen lattian ja seinän väliseen osaan. Lautakunta katsoo, että lattiakaivollisessa kodinhoitohuoneessa vedeneristyksen tulee toimiakseen olla hyvän rakentamistavan mukaan ainakin noin 50 mm korkeuteen ulottuvalla tavalla kaukalomainen, jotta esimerkiksi lattiakaivosta tulviva vesi ei pääse suoraan rakenteisiin.

Vahinkokartoitusraportista ei suoraan ilmene, mitä reittiä varaajasta vuotanut vesi ja toisaalta lattiakaivoon johtavan viemärin tukkeutumisen seurauksena vuotanut vesi ovat päässeet rakenteisiin siten, että kodinhoitohuoneen ja eteisen välinen seinä ja lattia ovat kastuneet raportissa kuvatulta alueelta. Raportissa olevien valokuvien perusteella lautakunta arvioi, että varaajan ylivuotovedet ja toisaalta viemäritukoksen johdosta varaajan alla olleista putkista tulleet vedet ovat valuneet lähinnä kodinhoitohuoneen lattialle ja mahdollisesti valokuvista nähtävien, varaajan alla olevien putkiläpivientien päälle. Kun otetaan huomioon, että kyse on ollut kondenssiveden ja ylivuotoveden valumisesta, vuotovettä ei todennäköisesti ole missään vaiheessa virrannut vuotokohdasta niin voimakkaasti, että sitä olisi olennaisessa määrin tullut varaajan viereiselle seinälle.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vesi on esillä olevassa tapauksessa päässyt todennäköisesti rakenteisiin suoraan kodinhoitohuoneen lattian tai lattian ja seinän välisessä kohdassa olevien putkiläpivientien kohdan kautta. Koska rakennusmääräykset ovat edellyttäneet, että myös lattian ja seinän rajan tulee olla vedeneristetty, lautakunta katsoo käytäntönsä mukaisesti myös tässä tapauksessa, että rakenteiden kastumisen syynä on ollut lattia- ja seinärakenteen vedeneristyksen puutteellisuus. Kyse on hyvän rakentamistavan ja rakennusmääräysten vastaisesta rakentamisesta aiheutuneesta vahingosta, joka on rajattu vakuutuksen rajoitusehdossa 4.12 mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Tämän vuoksi vakuutusyhtiön korvauspäätökset ovat olleet vakuutusehtojen mukaisia. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho