Tapahtumatiedot

Asiakas on solminut vanhan pankkinsa kanssa ASP-säästösopimuksen 14.6.2011, mikä siirtyi pankin vaihdon yhteydessä hänen nykyiseen pankkiinsa 17.6.2014. Siirron yhteydessä osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että sopimus säilyy "täysin samanlaisena kuin mitä se on ollut aikaisemmin".

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että hänen nyt ostaessa itselleen asuntoa ja käyttäessään säästämiään varoja sen hankintaan pankki noudattaa osapuolten välistä sopimusta ja maksaa lisäkorkoa koko hänen säästämälleen summalle, kuten yleisesti muut pankit ja ainakin hänen vanha pankkinsa tekisivät. Lisäksi asiakas katsoo, että hänen tulee saada valita vapaasti sopimuksessa mainituista viitekorkovaihtoehdoista haluamansa 3 kk euribor.

Asiakkaan mukaan asiakkuuden siirtymisen yhteydessä ei ollut itsestään selvää, että myös ASP-tili siirtyisi uuteen pankkiin, niin kuin uusi pankki halusi ja siksi hän nimenomaisesti tiedusteli vielä koron maksamisesta, jolloin pankin edustaja piti säästämisen jatkamista hyvänä ideana hyvän koron vuoksi, koska sillä hetkellä viiden vuoden lisäkorollisesta säästöajasta oli jäljellä vielä kaksi vuotta. Asiakas pitää kohtuuttomana ja hyvän pankkitavan vastaisena, että pankki nyt jälkikäteen yksipuolisella päätöksellään linjaa lisäkoron maksamista oman mielensä mukaan.

Pankin vastine

Pankin mukaan ASP-lainsäädännön tavoitteena on tukea ensiasunnon hankintaa ja mikäli asiakas käyttää tilillä olevat varat muuhun kuin ensiasunnon hankintaan, niin varoihin ei sovelleta asuntosäästöpalkkiolakia eikä tilinomistaja ole oikeutettu saamaan varoille lisäkorkoa. Valtiokonttorin ohjeistus asian suhteen on, että pankki voi itse päättää maksaako se lisäkorkoa sille summalle, jota ei käytetä asunnon ostoon. Pankin linja on se, että se maksaa lisäkorkoa ainoastaan asunnon hankintaan käytetyistä varoista, ei muihin käyttötarkoituksiin käytetyistä ASP-talletuksista. Näkemys perustuu siihen, että ASP-järjestelmä on nimenomaisesti luotu tukemaan asunnon hankkimista. Sikäli kun muuhun tarkoitukseen kuin ensiasunnon hankintaan käytetyille varoille maksettaisiin lisäkorkoa, korko ei ole asuntosäästöpalkkiolain mukaisen verovapauden piirissä.

Viitekoron osalta pankki toteaa, että sopimuksen mukaan se voi olla prime tai jo­ko 3,6, 9 tai 12 kk euribor ja että siitä sovitaan osapuolten kesken tarkemmin erikseen. Koska pankin valikoimassa ei tällä hetkellä ole 3 kk euriboria, ei sen lainatarjous asiakkaalle ole sisältänyt sitä vaihtoehtona.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

- asuntosäästöpalkkiolaki ja -asetus

- asiakkaan alkuperäinen asuntosäästöpalkkiosopimus ja siihen liittyvät yleiset ehdot

- asiakkaan nykyisen pankin tekemä taloudellisen tilanteen kartoitus

- asiakkaan ja pankin välistä sähköpostikeskustelua liittyen sekä asiakkuuden siirtoon että riidanalaiseen lisäkoron maksuun

Ratkaisusuositus

Kysymyksen asettelu

Asiakkaan ja pankin välisen erimielisyyden ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, miten ASP-järjestelmää ja osapuolten siihen liittyvää säästösopimusta tulisi tilanteessa tulkita ja soveltaa.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

ASP-lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1980, joskin sitä on sittemmin useamman kerran päivitetty. Päivitykset ovat kuitenkin olleet lähinnä vain teknisiä ja koskeneet ikärajoja ja luoton määriä. Keskeiset voimassa olevat säädökset ovat asuntosäästöpalkkiolaki (1634/1992), laki oman asunnon hankintaan myönnettävien lainojen korkotuesta (639/1982, jäljempänä korkotukilaki) ja asuntosäästöpalkkioasetus (1636/1992).

Alkuperäisenä ajatuksena on ollut, että asiakas kilpailuttaisi pankit lainasopimuksen osalta jo ennen kuin hän tekee säästösopimuksen ja että samassa yhteydessä sovittaisiin viitekorosta ja tähän liittyvästä marginaalista, jonka avulla sekä talletuksille suoritettava korko että lainasta perittävä korko määrättäisiin ottaen lisäkoron osalta huomioon asetuksessa määritellyt vähimmäis- ja enimmäismäärät.

Tarkoituksena on toisaalta ollut, että asuntosäästötallettaja voisi mahdollisimman vapaasti siirtää asiakkuutensa missä vaiheessa tahansa toiseen pankkiin menettämättä ASP-järjestelmän mukaisia etuja. ASP-lainsäädännöstä, muun muassa korkotukilain 2 §:n 1 momentista sekä asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 ja 3 §:stä, voidaan lisäksi päätellä tarkoituksena olleen, että jos asuntosäästötallettaja ottaa lainan muusta kuin asuntosäästösopimuksen alkuperäisenä osapuolena olevasta rahalaitoksesta, asuntosäästösopimus siirretään lainan myöntävään rahalaitokseen. Asuntosäästöpalkkioasetuksen 3 §:n mukaan siirrettävän asuntosäästösopimuksen vastaanottava rahalaitos vastaa talletukselle suoritettavasta lisäkorosta.

Asuntosäästöpalkkioasetuksen 2 §:ssä säädetään asuntosäästösopimuksen ehdoista. Pykälän 3 momentin mukaan rahalaitoksen tulee asuntosäästösopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys.

Valtiokonttori on 8.4.2015 antamassaan ohjeessa todennut, että sen näkemyksen mukaan asuntosäästösopimus on kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa asuntosäästöpalkkiolain edellyttämä asuntosäästöpalkkioasetuksessa säännelty asuntosäästösopimus, avattavan tilin sopimus ja vastaantulolainan luottosopimus ja että kilpailutuksen yhteydessä kokonaisuus tulee siirtää uuteen pankkiin. Valtiokonttori on myös korostanut, että rahalaitoksen tulee sopimusta tehtäessä selvittää asuntosäästötallettajalle ne yleiset sopimusehdot, jotka liittyvät tallettajan oikeuksiin sopimussuhteessa ja joilla on tallettajalle olennainen taloudellinen merkitys. Edelleen Valtiokonttori on todennut, että vuodesta 2012 lukien sen kannan mukaan lisäkoron maksaminen on pankin ja asiakkaan välinen asia, jonka ratkaisuun vaikuttaa näiden allekirjoittaman asuntosäästösopimuksen sisältö.

Asiakkaan ja tämän vanhan pankin välisessä asuntosäästösopimuksessa todetaan, että talletukselle maksettava korko on sopimuksen allekirjoitushetkellä 1 prosenttia ja lisäkorko kiinteä 4 prosenttia. Vastaantulolainan osalta on viitekorkovaihtoehdoiksi listattu prime, euribor ja muu, mutta mitään niistä ei ole nimenomaisesti rastilla valittu. Sopimukseen liittyvien yleisten ehtojen mukaan pankki maksaa talletuksella vuotuisen yhden prosentin koron ja tallettamisen aloittamisvuodelta sekä tämän jälkeen enintään viideltä kalenterivuodelta lisäkorkoa, josta sovitaan säästösopimuksessa. Lisäkorko maksetaan sen jälkeen, kun tallettaja on täyttänyt säästösopimuksen ehdot ja asuntoa koskeva kauppakirja on tehty. Vastaantulolainan osalta ehdoissa todetaan, että tallettaja ja pankki sopivat erikseen korkotukilainan ja mahdollisen lisälainan ehdoista. Sopimuksen siirtämisen osalta todetaan puolestaan, että säästöaikana siirrettävän lainan lisäkoron maksaa vastaanottava pankki. Sopimuksen purkautumisen yhteydessä lisäkorosta on todettu, että oikeutta lisäkorkoon ei ole jos tallettaja nostaa talletettuja varoja tai korkoja ennen ehtojen täyttymistä ja kauppakirjan allekirjoittamista tai jos hän hankkii vastikkeellisesti asunnon ennen kuin vähintään puolet talletuseristä on talletettu.

Asian arviointi

Lautakunta antaa suosituksensa tapauksista sille esitetyn kirjallisen materiaalin ja muun selvityksen perusteella, minkä lisäksi se voi perustaa suosituksensa vain osapuolten asiassa tekemiin vaatimuksiin ja niiden tueksi esittämiin seikkoihin.

Pankkilautakunta toteaa, että asiasta saadun selvityksen perusteella lisäkoron perusteesta ja määrästä on osapuolten välillä sovittu viime kädessä asuntosäästösopimuksessa ja sen liitteissä. Lisäkorolla ja sen määräytymisperusteilla on lautakunnan näkemyksen olennainen taloudellinen ASP-säästäjän kannalta, eikä asiassa esitetyistä asiakirjoista ja muistakaan seikoista ole todennettavissa pankin selvittäneen asiakkaalle asiassa esille nostamiaan perusteita kieltäytyä maksamasta lisäkorkoa asiakkaalle.

Viitekoron osalta lautakunta toteaa, että asuntosäästösopimuksessa ei ole tehty lopullista valintaa viitekorosta, minkä lisäksi myös sopimuksen yleisissä ehdoissa on niin ikään todettu, että osapuolet sopivat lainan ehdoista vielä erikseen. Asiasta saadun selvityksen perusteella pankki on lainatarjouksessaan ehdottanut asiakkaalle viitekoroksi 12 kk euriboria, mihin asiakas ei kuitenkaan ole suostu­nut. Asiasta neuvotellessaan osapuolet voivat esittää omia ehdotuksiaan, joihin luonnollisesti vaikuttavat neuvotteluhetken olosuhteet. Yksipuolisesti kumpikaan osapuoli ei voi toiselta mitään tiettyä toimintatapaa vaatia ellei tämä ole siihen jo aikaisemmin nimenomaisesti sitoutunut.

Lopputulos

Pankkilautakunta suosittaa, että pankki maksaa asiakkaalle tämän vaatimuksen mukaisen lisäkoron. Maksettavan lisäkoron verokohteluun lautakunta ei voi toimivaltansa puitteissa ottaa kantaa. Päätös viitekorosta edellyttää molempien osapuolien suostumusta.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Sainio

Jäsenet:

Atrila

Kallio

Lehtonen

Pulkkinen