Tapahtumatiedot
A:n omistama Mercedes-Benz -merkkinen henkilöauto vaurioitui 22.8.2011 kello 19.55. Vahinkoilmoituksen merkinnän mukaan kysymyksessä ei ollut kolari tai yhteentörmäys, ainoastaan vesimassoja kadulla rankkasateen jälkeen. Kun autolla täysin normaalisti ajettiin veden läpi, sen moottori sammui. Vahinkoilmoituksen mukaan auton nopeus oli vahinkohetkellä 20 km/h.
A:n vahinkotapahtumasta antaman tarkemman selvityksen mukaan hän ajoi Helsingissä kadulla ukkosmyrskyn aikana. Ilmatieteen laitoksen mukaan 22.8.2011 kello 19–20 sademäärä oli niin suuri, että vastaava määrä sataa vain kerran 30 vuodessa. A:n selvityksen mukaan rankkasateesta johtuen kadulla oli vettä, mutta veden taso ei ollut kriittinen hänen ajaessaan risteystä kohti. Hän ei ollut tietoinen katujen kallistuksesta, joka johti siihen, että auton ajaessa risteyksessä eteenpäin tai kääntyessä oikealle taikka raitiovaunun kulkiessa kohdasta vettä painautui risteyksen sisäkulmaan. A:n lähestyessä risteyksen sisäkulmaa oikealla kääntymistä varten muu liikenne aiheutti veden liikkumisen siten, että veden taso äkkiä ja yllättäen kasvoi. Näkyvyys oli huono eikä peruuttamismahdollisuutta ollut, joten A joutui ajamaan eteenpäin. Muun liikenteen aiheuttamasta vesimassojen liikkeestä johtuen veden taso nousi kriittiselle korkeudelle ja vesi vahingoitti autoa niin, että moottori sammui.
Vahingon seurauksena muun muassa A:n auton moottori vaurioitui siihen joutuneesta vedestä siten, että se täytyi vaihtaa. Korvausta haettiin kolarointivakuutuksen sisältävästä kaskovakuutuksesta.
Korvausmenettely
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään rajoitukseen, jonka mukaan korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu vahingot, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä. Tässä tapauksessa vahinko on syntynyt vedestä ajettaessa veden peittämällä tiellä. Tällainen vahinkotapahtuma on kokonaan rajattu korvauspiirin ulkopuolelle eikä korvausta voida suorittaa. Yhtiö ilmoitti korvaavansa hinauskulut autopalveluvakuutuksesta.
A:n kirjelmä vakuutusyhtiölle
A:n kirjelmän mukaan autoa ei ole kuljetettu tiellä. Kysymys oli kadusta Helsingin keskustassa, ja ajorata oli auton edessä veden peittämä vasta, kun muu liikenne oli saanut vedet äkillisesti liikkeeseen. A:n mukaan hänen ajaessaan kohti risteystä ajoradalla oli paikoin vettä. Kun hän oli kääntymässä risteyksessä oikealle, muusta liikenteestä johtunut äkillinen veden liike nosti vesiseinämän autoa vasten. Tämä johtui ilmeisesti vastakkaisesta suunnasta kääntyneen raitiovaunun ja vastakkaisesta suunnasta ajaneen autoliikenteen vaikutuksesta sekä myös vasemmalta puolelta ohi risteyksen ajavien autojen vaikutuksesta. Tilanne oli äkillinen ja ennalta arvaamaton. Mahdollisuutta pysähtymiseen, peruuttamiseen tai ajoradalta poikkeamiseen ei olisi liikennevirran johdosta ollut siinäkään tilanteessa, että A olisi ehtinyt reagoida. Niin meneteltäessä seurauksena olisi joka tapauksessa ollut yhteentörmäys toisen auton kanssa. Rajoitusehdon tarkoituksena ei voi olla ajamisen estäminen sateella Helsingin keskustassa.
Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakumenettely
Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annetun vastauksen mukaan selvityksen perusteella ajoneuvoa on kuljetettu veden peittämällä tiellä, kun edellä ajava ajoneuvo oli painanut vesimassan suoraan auton moottoriin. Vakuutusehdoissa korvauspiirin ulkopuolelle on suljettu kategorisesti kaikki vahingot, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella. Vakuutetun huolimattomuudella tai vahingon äkillisyydellä ja ennalta arvaamattomuudella ei ole ehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Mikäli syntynyt vahinko on aiheutunut vedestä kuljetettaessa ajoneuvoa veden peittämällä tiellä, vahinkoa ei vakuutuksesta voida korvata. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan.
Valitus
Valituksessaan A selvittää vahinkotapahtumaa hänen aikaisemmasta kirjelmästään ilmenevällä tavalla. A:n mukaan tässä tapauksessa kysymys ei ole ollut tiestä, vaan kadusta keskellä Helsinkiä, ja ajorata oli veden kauttaaltaan peittämä vasta, kun muu liikenne oli saanut vedet äkillisesti liikkeeseen. Puheena olevan rajoitusehdon tarkoituksena ei voi olla ajamisen estäminen normaalissa liikennevirrassa rankkasateella Helsingin keskustassa, vaan ehto on syntynyt ajatellen ensisijaisesti tilanteita, joissa ajorataa ei veden vuoksi enää voi erottaa muusta ympäristöstä. Ehtokohdan varsinaisena tarkoituksena on sulkea korvauspiirin ulkopuolelle tiettyihin vuodenaikoihin liittyvissä tulvaolosuhteissa sattuvat vahingot. A viittaa myös Vakuutuslautakunnan lausuntoon VKL 77/07.
Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annetun vastuksen mukaan rajoitusehto on kategorinen, eikä vahingon äkillisyydellä tai ennalta arvaamattomuudella olisi kyseisen rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Vakuutuslautakunta on lausunnossa VKL 77/07 katsonut, että moottorin vauriot tuli korvata, kun ajoneuvolla oli ajettu tiellä olleeseen lätäkköön, jonka syvyys ei ollut ennakoitavissa, koska tien molemmat reunat olivat olleet näkyvissä. Nyt käsiteltävänä olevassa vahinkotapahtumassa on tilanteen ennakoimattomuuden suhteen samankaltaisia piirteitä. Kaikki vahinkopaikalla autoa kuljettaneet näkivät, että ajoradalla oli paikoin vettä, mutta ajorata oli muusta ympäristöstä erotettavissa. Vesimäärä ja ennen muuta sen liikehtiminen muuttuivat A:n auton kannalta kriittiseksi vasta yllättäen muun liikenteen kahdesta suunnasta tulleesta äkillisestä yhteisvaikutuksesta, eikä tämä vedenkorkeuden muutos ollut ennakoitavissa. Rajoitusehtoa ei tule soveltaa tähän vahinkoon. Siinäkin tapauksessa, että se soveltuisi, johtaisi sen soveltaminen tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen eikä sitä tulisi huomioida.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että A:n antaman selvityksen mukaan hän kuljetti ajoneuvoa veden peittämällä tiellä, kun muiden ajoneuvojen nostattaman vesiseinän takia ajoneuvon moottori sammui. Vesi oli A:n kertoman mukaan noussut nopeasti. Vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on suljettu kategorisesti kaikki vahingot, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella. Tyypillisesti tällaisia vahinkoja ovat moottoririkot, jotka aiheutuvat moottorin vaurioiduttua, kun sinne pääsee ilmanotto-aukon kautta vettä. Mercedes Benz -merkkisissä autoissa ilmanottoaukko sijaitsee konepellin ja oikean lyhdyn kulmassa noin 80 cm:n korkeudella maasta. Kun vettä on runsaasti tiellä, tiellä ajettu auto työntää edellään vesipatsaan puskurin eteen.
Vastineen mukaan mikäli vahinkopaikalla on ollut vettä niin paljon, että raitio-vaunu on nostattanut laineita, on ajorata, oli se sitten tie tai alue, kaikesta päätellen ollut vahingon sattuessa kokonaan veden peittämä. Veden paljous käy ilmi muun muassa vastineen liitteenä olevista vahinkopäivänä otetuista valokuvista. Vakuutuslautakunnan tapauksessa VKL 77/07 ei ollut kysymys veden nostattamisesta, vaan siitä, että siinä ajoradalla oli ollut vain lätäkkö, eikä ajo-rata tuossa tapauksessa ollut ehtojen sanamuodon mukaisesti veden (kauttaaltaan) peittämä. Sillä, että tässä tapauksessa vesi on mahdollisesti muun ajoneuvoliikenteen johdosta jonkin verran lainehtinut, ei ole merkitystä rajoitusehdon soveltamisen kannalta.
Vakuutetun huolimattomuudella tai vahingon äkillisyydellä ja vahingon ennalta arvaamattomuudella ei ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Vahinkoon johtavat tilanteet voivat olla rankkasateen sattuessa yllättäviä, eikä minkäänlaista huolimattomuutta ajoneuvon kuljettajassa välttämättä ole. Vaikkei ennalta arvaamattomuudella ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä, vakuutusyhtiö katsoo, että tässä tapauksessa ei vahinkotapahtumaa voida tapahtumahetken olosuhteet huomioon ottaen pitää ennalta arvaamattomana. Tapauksessa ei voida myöskään katsoa, että vahingon korvaamatta jättäminen johtaisi kohtuuttomuuteen.
A:n ensimmäinen kirjelmä
Maahantuojan antaman tiedon mukaan auton ilmanottoaukko on 62 cm:n korkeudella. Ohjaamon kynnys on vain 37 cm:n korkeudella maasta, mutta auton sisätiloihin ei tullut vettä pisaraakaan, vaikka A heti moottorin sammuttua avasi oven.
Raitiovaunun nostattamista laineista ei voida päätellä veden korkeutta. Nykyaikaisen matalalattiaraitiovaunun etuosan helmapellin maavara on turvallisuussyistä varsin matala, ja tämän helman alla vaunun alustarakenteet sijaitsevat vieläkin matalammalla, joten vesi lähtee vaunun edessä liikkeeseen helposti jo lätäköistä.
Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan ilmeisesti sanomalehtikuviin, jotka eivät koske tätä vahinkopaikkaa. Vahinkopaikan katuosuus risteyksessä ei ollut vahinkohetkellä kauttaaltaan veden peittämä. Tätä kuvasti osaltaan hyvin sekin, että auton seistessä moottori sammuneena raitiotiekiskoilla liikenne jatkui keskeytymättä ohitse molempiin suuntiin.
Vakuutusyhtiön ensimmäinen lisävastine
Valokuvista käy ilmi, että vahinkopaikka on ollut vahingon sattuessa kauttaaltaan veden peittämä. Kysymys on rajoitusehdon tarkoittamasta tilanteesta. Veden syvyyden arviointimahdollisuudelle ei tule vakuutusehtojen sanamuoto huomioiden antaa merkitystä rajoitusehdon arvioinnissa.
A:n toinen kirjelmä
Toisin kuin vakuutusyhtiö pyrkii valokuvilla todistelemaan, vahinkopaikalla ei ollut kysymys tulvavesialueeseen rinnastettavasta tilanteesta, jossa vesi seisoo paikoillaan pitkiä aikoja. Tilanne aiheutui suhteellisen lyhytaikaisesta rankkasateesta. Kaupunkiolosuhteissa rankkasateella veden määrä kaduilla vaihtelee suuresti sen mukaan, paljonko vettä juuri kyseisellä hetkellä sataa suhteessa sadevesikaivojen vetokykyyn. Jo kymmenessä minuutissa veden määrä voi huomattavasti muuttua suuntaan taikka toiseen. Vakuutusyhtiön esittämissä valokuvissa ei ole kelloaikoja. Tarkasteltaessa lähemmin vakuutusyhtiön toimittamaa valokuvaa, jossa on raitiovaunu ja sen edessä tumma auto, kadun oikea reuna on kuvassa erotettavissa.
Asiassa tulee huomioida rajoitusehdon alkuperäinen tarkoitus. Vakuutusyhtiön esittämistä valokuvista käy selkeästi ilmi, että A ei ollut maaseudulla uskaltautumassa vaaralliselle tulvavesialueelle, vaan kyse oli muun liikenteen mukana ajamisesta pääkaupungin keskustassa.
Vakuutusyhtiön toinen lisävastine
Vakuutusyhtiö viittaa asiassa Helsingin hovioikeuden 5.1.1995 antamaan ratkaisuun No 176 (S 93/168). Tapauksessa väitteelle siitä, että vastaantuleva ajoneuvo on nostattanut veden, ei annettu merkitystä. Kuvien perusteella ajorata vahinkopaikalla näyttäisi olevan kauttaaltaan veden peittämä.
Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus
Vakuutusehdot
4.4 Kolarointiturva
4.4.1 Korvattavat vahingot
Kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskoh-teelle
– tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
– tien sortumisesta
– törmäyksestä tai
– muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.
4.4.2 Rajoitukset
Turvasta ei korvata vakuutuskohteen, sen osan tai lisälaitteen särkymistä tai vahingoittumista, joka ei ole tapahtunut kohdan 4.4.1 mukaisen vahingon yhteydessä (katso myös kohdat 3 ja 4.10).
4.10 Esinevakuutuksen yhteiset rajoitukset
Hirvi-, ilkivalta-, kolarointi-, lasi-, palo-, varkaus- ja keskeytysturvasta (kohdat 4.2–4.6, 4.9 ja 6) ei korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat
3. Vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella.
(3. genom inverkan av vatten vid körning på en väg eller ett område som är täckt av vatten)
Ratkaisu
Tapauksessa on riidatonta, että auton vauriot ovat aiheutuneet vedestä. Selvityksestä ilmenevät olosuhteet huomioiden Vakuutuslautakunta pitää veden pääsyä moottoriin ja siitä seurannutta rikkoutumista tällaisessa tilanteessa vakuutusehtojen tarkoittamana välittömänä äkillisenä ja ennalta arvaamattomana ulkoapäin vakuutuksen kohdetta vahingoittavana syynä. Tämän takia vahingon korvattavuuden kannalta on tapauksessa ratkaisevaa se, rajautuuko vahinko rajoitusehdon perusteella korvauspiirin ulkopuolelle.
Vapaaehtoisesta autovakuutuksesta ei vakuutusehtojen mukaan korvata vahinkoja, jotka aiheutuvat vedestä, jos ajoneuvoa kuljetetaan veden peittämällä tiellä tai alueella. Tällaisiin olosuhteisiin liittyy normaalia suurempi riski moottorille aiheutuvista vesivahingoista, joita ei ole haluttu ottaa vakuutuksesta korvattaviksi. Tyypillisiä ehtokohdan tarkoittamia paikkoja ovat esimerkiksi tulvaveden peittämät tiet ja sadeveden keräytyminen tien notkelmiin tai vastaaviin alaviin paikkoihin. Rajoitusehto voi kuitenkin tulla sovellettavaksi sekä taajamassa että maaseudulla.
Rajoitusehtoja tulkitaan vakuutuskäytännössä suppeasti. Tarkasteltavan ehdon sanamuoto edellyttää tien tai alueen, jolla ajoneuvoa kuljetetaan, olevan veden peittämä. Lautakunta katsoo tämän tarkoittavan, että tie tai alue on kauttaaltaan veden peitossa, jolloin esimerkiksi veden syvyyttä ei voi arvioida. Rajoitusehtoa voidaan soveltaa, kun tie tai alue on veden peitossa. Jos tämän edellytyksen voidaan katsoa täyttyneen, ehdon sanamuodon perusteella merkitystä ei ole sillä, onko esimerkiksi muu liikenne edelleen nostattanut veden korkeutta.
Voimassa olevan oikeuden mukaan vakuutuksenantajalla on lähtökohtainen näyttövelvollisuus rajoitusehdossa tarkoitetun olosuhteen vallitsemisesta. A:n vahinkoilmoituksissa antaman selvityksen perusteella auto olisi kulkenut ennen vahinkoa vedessä. Rankkasade ajoittui selvityksen perusteella noin tunnin aikaan ennen tämän vahingon sattumista. Vakuutuslautakunta pitää todennäköisenä, että vakuutusyhtiön toimittamat valokuvat vahinkopaikalta on otettu piakkoin rankkasateen jälkeen. Vahinkopaikalle oli kerääntynyt paljon sadevettä. Erityisesti valokuvasta, jossa näkyy raitiovaunu, sekä vahinkoristeyksestä samasta suunnasta otetusta toisesta valokuvasta ilmenee, että vahinkopaikalla vesi on peittänyt tien. Lautakunta katsoo vahinkopaikalta otettujen valokuvien osoittavan, että vahinkopaikalla tie on ollut kauttaaltaan veden peittämä. Myös vahinkotapahtumasta saatu kuvaus tukee tätä havaintoa.
Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että tie vahinkopaikalla on ollut kauttaaltaan veden peitossa. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiö voi tehokkaasti vedota rajoitukseen, joka koskee ajoneuvon kuljettamista veden peittämällä tiellä, vaikka autoa vahingoittava vesimassa olisikin viime vaiheessa muun liikenteen nostattama. Vahinko rajautuu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.
Vakuutuslautakunta ei pidä puheena olevaa rajoitusehtoa yleisesti kohtuuttomana eikä lautakunnalle ole esitetty selvitystä, jonka perusteella sen soveltamisen voitaisiin katsoa johtavan A:n tapauksessa kohtuuttomuuteen. Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta.
Tämän ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat yksimielisesti puheenjohtaja Taipale sekä jäsenet Sario, Uimonen, Vaitomaa ja varajäsen Vuori. Sihteerinä toimi Korkeamäki.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA