Diaarinumero: 1/172/88
Ratkaisu annettu: 24.03.1988
VAPAA KÄÄNNÖS
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö Tapahtumatiedot Kuljetusliike otti 21.9.1986 kuljetettavakseen mm. 4 pallettia kalaa Maarianhaminasta vastaanottajalle Helsinkiin. Kuljetusliikkeen auto saapui vastaanottajan varastolle 22.9.1986 vastaisena yönä. Kuljettaja pysäköi auton yleiselle tielle vastaanottajan varaston eteen ja jätti lastitilan ovet lukitsematta, jotta vastaanottaja voisi 22.9. aamulla purkaa mainitut 4 pallettia. Kun vastaanottajan edustaja tuli 22.9. aamulla n. klo 6.30 työpaikalleen, hän tarkisti rahtikirjan ja lähetysluettelon perusteella, oliko tilattu kalaerä saapunut. Hän havaitsi silloin, että lähetyksestä puuttui yksi palletti, koska paino ei täsmännyt lähetysluettelon kanssa. Vastaanottaja otti välittömästi samana aamuna yhteyttä lähettäjään tiedustellen, oliko koko tilattu tavaraerä lähetetty. Hänelle oli ilmoitettu, että koko erä oli lähtenyt sopimuksen mukaisena. Kuljetusta koskevasta rahtikirjasta puuttuu vastaanottajan kuittaus. Lähettäjä teki puuttuvasta erästä 10.10.1986 kirjallisen muistutuksen kuljetusliikkeelle. Asiassa suoritettu poliisikuulustelu ei ole johtanut syytteisiin. Lausunnonpyytäjän kanta Lausunnonpyytäjän käsityksen mukaan rahdinkuljettaja ei ole vastuussa tapahtuneesta vahingosta, koska poliisikuulustelun joistakin todisteista on toisaalta käynyt selville, että koko kalaerä olisi otettu vastaan ja toisaalta siksi, että kirjallinen muistutus rahdinkuljettajalle tehtiin vasta 10.10.1986, minkä vuoksi kanneoikeus oli menetetty liian myöhään tehdyn muistutuksen vuoksi. Lähettäjä teki rahdinkuljettajalle puuttuvasta erästä suullisen muistutuksen 26.9.1986 ja kirjallisen 10.10.1986. Lähettäjän kanta Lähettäjä katsoo, perustelematta tarkemmin kantaansa, että rahdinkuljettaja on vastuussa vahingosta, mikä käy ilmi lähettäjän rahdinkuljettajalle osoittamasta vahingonkorvauslaskusta. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Asiakirjoista käy selville, että rahdinkuljettajan autoon on rahtikirjan mukaan lastattu 21.9.1986 mm. vastaanottajalle osoitettu lähetys, jossa oli neljä pallettia kalaa, arvoltaan n. 15 000 mk, kuljetettavaksi vastaanottajan varastoon Helsinkiin. Kuljettajan tultua perille Helsinkiin 22.9.1986 vastaisena yönä hän jätti lukitsematta sen perävaunun, jossa vastaanottajalle tarkoitettu kalaerä oli, koska oli ollut tapana, että vastaanottaja itse hoitaa purkamisen. Vastaanottajan edustaja huomasi seuraavana aamuna, että lähetyksestä puuttui yksi kalapalletti. Vastaanottaja purki loput tavarat ja ilmoitti lähettäjälle vajauksesta heti sen huomattuaan. Lähettäjä puolestaan ilmoitti autonkuljettajalle vajeesta 25.9.1986 ja rahdinkuljettajayhtiölle 26.9.1986 puhelimitse. Kirjallinen muistutus ja vahingonkorvauslasku on toimitettu rahdinkuljettajalle 10.10.1986. Tapahtuneen johdosta suoritetuissa poliisikuulusteluissa on esitetty ristiriitaisia käsityksiä siitä, onko vastaanottaja purkanut koko tilatun erän, vai onko lähetyksestä puuttunut osa. Tiekuljetussopimuslain 40 a §:n mukaan on kotimaan kuljetuksissa tehtävä rahdinkuljettajalle muistutus tavaran vähentymisestä tai vahingoittumisesta tavaraa vastaanotettaessa, jos vähentyminen tai vahingoittuminen oli ulkoisesti havaittavissa, ja muussa tapauksessa kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa tavaran vastaanottamisesta tai sellaisesta tavaran tilaa koskevasta tarkastuksesta, jonka rahdinkuljettaja ja vastaanottaja yhdessä ovat suorittaneet. Jos muistutuksen teko laiminlyödään, on kannevalta menetetty, ellei voida osoittaa, että rahdinkuljettajan vastuulla olevan henkilön syyksi jää tahallisuus tai törkeä huolimattomuus 10 §:n mukaan. Lautakunnan käsityksen mukaan tavaran puuttuminen on havaittu 22.9.1986. Paikalla ei ole ollut kuljettajaa eikä hänen edustajaansa, ja siten ei muistutusta ole voitu tehdä kuljetusliikkeen autonkuljettajalle. Myöskään ei ole ollut mahdollista tehdä merkintää rahtikirjaan. Vastaanottaja on heti vajauksen havaittuaan huomauttanut tästä lähettäjälle, ei rahdinkuljettajalle. Lähettäjä puolestaan on puhelimitse ilmoittanut tapahtuneesta vahingosta rahdinkuljettajan autonkuljettajalle 25.9.1986, ts. kolme päivää sen jälkeen kun hänelle on ilmoitettu vahingosta, ja kuljetusyhtiölle hän on ilmoittanut vahingosta vasta neljän päivän kuluttua. Lähetyksen vastaanottaja ja lähettäjä ovat laiminlyöneet havaitusta vähentymisestä muistuttamisen tavalla, josta säädetään TKSL 40 a §:ssä. Rahdinkuljettaja on tästä syystä vastuusta vapaa, ellei kysymyksessä ole tahallisuus tai törkeä huolimattomuus. Kysymyksessä oleva perävaunu on jätetty yöllä ilman silmälläpitoa tai valvontaa lukitsemattomana yleiselle tielle. Perävaunua ei ole varustettu varkaudenesto- tai muilla suojalaitteilla. Koska rahdinkuljettajan menettelyn ovat sekä lähettäjä että vastaanottaja hyväksyneet, ei hänen laiminlyöntiään voida pitää törkeänä. Lautakunta katsoo yllä esitetyn perusteella, että tapaukseen sovelletaan TKSL 40 a §:n pääsääntöä. Koska rahdinkuljettajan ei voida katsoa syyllistyneen tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen, ei muistutusaikaa tälläkään perusteella voida pidentää. Rahdinkuljettaja on siten vastuusta vapaa. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA