Diaarinumero: 11/76/83
Ratkaisu annettu: 28.04.1983
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettajan perävaunu kaatui 14.2.1982 auton ollessa matkalla paikkakunnalta A paikkakunnalle B, jolloin perävaunuun kuormattu 1152 korin olutlasti vahingoittui. Vahingon tapahduttua kuljettaja toimi lähettäjältä saamiensa ohjeiden mukaisesti, minkä seurauksena pelastuskustannukset nousivat huomattavan suuriksi. Osasyynä tähän ovat alkoholilain ja lähettäjän (panimon) asettamat määräykset. Yhtiön kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että rahdinkuljettajaa ei voida pitää korvausvelvollisena alkoholilain ja lähettäjän antamien määräysten johdosta aiheutuneista ylisuurista pelastuskustannuksista. Vakuutusyhtiön mukaan rahdinkuljettaja on velvollinen korvaamaan vahingon TKSL:n 32 §:n mukaisesti, eli tavaran arvon ja rahdin. Lausuntopyyntö Vakuutusyhtiö pyytää lausuntoa siitä, 1. Mikä on rahdinkuljettajan TKSL:n mukainen korvausvelvollisuus pelastuskustannusten osalta? 2. Onko rahdinkuljettajan korvattava alkoholilain sekä lähettäjän antamien ohjeiden noudattamisesta syntyneet ylimääräiset kustannukset? 3. Kuka on velvollinen korvaamaan kohdassa 2 mainitut kustannukset? 4. Mitkä kustannukset ovat tiekuljetusvakuutuksesta korvattavia? LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukaisesti tavaran katoamisesta tai vähentymisestä suoritettava korvaus on laskettava tavaran arvon mukaan, joka sillä oli kuljetettavaksi otettaessa paikkakunnalla, jolla se otettiin kuljetettavaksi. Arvo lasketaan tavaran käyvän arvon mukaan. Kotimaisessa kuljetuksessa rahdinkuljettajan vastuu on rajoitettu 50 markkaan tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti, minkä lisäksi rahti ym. kuljetukseen liittyvät kulut on korvattava tietyin osin. Tämän mukaisesti lautakunta katsoo, että 1. Rahdinkuljettajan vastuu tapahtuneen vahingon osalta rajoittuu TKSL:n 32 §:n mukaisesti tavaran arvoon lisättynä rahdin arvolla kuitenkin ottaen huomioon em. markkamääräisen rajoituksen. Muuta vahinkoa rahdinkuljettaja ei esillä olevassa tapauksessa ole velvollinen korvaamaan tiekuljetussopimuslain perusteella. 2. ja 3. Kysymys siitä, onko rahdinkuljettajan korvattava alkoholilain sekä lähettäjän antamien ohjeiden noudattamisesta aiheutuneet ylimääräiset kustannukset, jaa TKSL:n korvaussäännöstön ulkopuolelle, minkä vuoksi lautakunta ei katso voivansa tältä osin antaa lausuntoa. 4. Tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen 1979 kohdan 1.2.1. mukaisesti korvauksen enimmäismäärä määräytyy TKSL:n 32 §:n mukaan. Lautakunta katsoo kuitenkin vakuutussopimuslain 59 §:n nojalla, että vakuutuksenantajan tulee korvata sellaiset kustannukset, jotka liittyvät kuljetettavan tavaran siirtämiseen lähimpään turvalliseen paikkaan. Lähemmän selvityksen puuttuessa lautakunta ei kuitenkaan katso voivansa lausua mitään tällaisen korvauksen määrästä. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA