Diaarinumero: 12/213/90
Ratkaisu annettu: 04.01.1991
Lausunnonpyytäjä & vahingonkärsinyt: Vastaanottaja
Rahdinkuljettaja: Kuljetusliike TAPAHTUMA Rahdinkuljettaja oli 7.7.1990 ottanut kuljetettavakseen kaksi betonielementtiä. Määräpaikassa autonkuljettaja oli ajanut kuljetusajoneuvon vastaanottajan osoittamaan paikkaan. Auto oli pysäköity purkupaikalle ja kuorman sidontaketjut oli irrotettu. Koska purkupaikka oli ollut kalteva, kuljettaja oli halunnut nostaa rinteen alapuolella olleen elementin ensin. Vastaanottajan edustaja oli kuitenkin määrännyt nostettavaksi rinteen yläpuoleisen elementin ensin, ja kun tämä oli tapahtunut, ajoneuvo oli kallistunut toiselle puolelleen ja siellä ollut elementti oli kaatunut ja särkynyt. Kuorman purkauspaikan kaltevuus oli silmämääräisesti havaittavissa. Purkupaikka oli tasoitettu soralla, jota ei ollut jyrätty, mutta maaperä ei ollut erityisen pehmeä. Lausuntopyyntö Rahdinkuljettajan vakuutusyhtiö on päätöksellään 22.8.1990 kieltäytynyt korvauksesta katsoen, että vahinko oli tapahtunut vastaanottajan vastuulla olleen kuorman purkamisen aikana, joten rahdinkuljettaja ei tiekuljetussopimuslain nojalla ole korvausvastuussa vahingosta, jonka vuoksi vakuutusyhtiökään ei ole suorittanut korvausta. Vahingonkärsijä on tyytymättömänä tehtyyn korvauspäätökseen pyytänyt asian uutta käsittelyä. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 3-kohdan nojalla rahdinkuljettajalla ei ole TKSL 27 §:ssä tarkoitettua vastuuta, jos vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on yksi tai useampia seuraavista seikoista: tavaran käsittely, kuormaaminen, ahtaaminen tai purkaminen lähettäjän tai vastaanottajan taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan, jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua 1 momentissa tarkoitetusta vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä. Lautakunta toteaa rahdinkuljettajan autonkuljettajan esittäneen vastaanottajan suorittaman kuorman purkamisen tapahtuvaksi siten, että ensin olisi nostettu lavalle rinteen alapuolella ollut betonipalkki. Tähän ei vastaanottaja ole kuitenkaan suostunut, vaan hän on halunnut betonipalkit nostettavaksi asentamisjärjestyksessä, josta syystä rinteen yläpuolella ollut palkki on nostettu ensin. Tämän vastaanottajan määräyksestä tapahtuneen noston suoranaisena seurauksena ajoneuvo oli kallistunut rinteen suuntaan sivulle ja kuormaan jäänyt betonipalkki oli luisunut pois lavalta ja vahingoittunut. Lautakunta toteaa vahingon tapahtuneeksi vastaanottajan vastuulla olleen kuorman purkamisen aikana, josta syystä rahdinkuljettaja tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 3-kohdan nojalla on korvausvastuusta vapaa. Lautakunta ei katso olevan syytä muuttaa rahdinkuljettajan vakuutusyhtiön tekemää korvauspäätöstä. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA