Diaarinumero: 15/108/84
Ratkaisu annettu: 15.06.1984
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja otti kuljetettavakseen erän ruostumatonta terästä lähettäjältä Porista tavaran vastaanottajalle Italiaan. Rahtikirja laadittiin Helsingissä 1.10.1983, Kuljetuksen saavuttua Italiaan tavara tullattiin Milanossa 5.10.1983 klo 8.00 - 13.15 välisenä aikana, minkä jälkeen rahdinkuljettaja ajoneuvoineen poistui tullausalueelta. Sen jälkeen ajoneuvoyhdistelmä siirrettiin lähistöllä sijainneelle ajoneuvojen paikoitusalueelle, jossa rahdinkuljettajan edustaja vietti iltapäivän ajoneuvossa. Autonkuljettaja poistui lähistöllä sijaitsevaan ruokapaikkaan aterioimaan n. klo 19.00. Kun hän noin tunnin kuluttua palasi paikoitusalueelle noutaakseen sinne jättämänsä ajoneuvoyhdistelmän, hän totesi sen kadonneeksi. Autonkuljettaja teki paikalliselle poliisille välittömästi katoamisilmoituksen. Ajoneuvoyhdistelmä löydettiin Milanosta 7.10.1983, jolloin kuljetettavana olleen teräskuorman havaittiin kadonneen. Lähettäjän tavaravakuuttaja korvasi vahingon tavaravakuutuksen nojalla lähettäjälle ja teki regressivaatimuksen rahdinkuljettajalle, jolla on CMR-tiekuljetusvakuutus lausunnonpyytäjällä. Lausuntopyyntö Yhtiö pyytää lautakunnan lausuntoa siitä, onko rahdinkuljettaja vastuussa TKSL:n nojalla syntyneestä vahingosta. Vielä yhtiö pyytää lausuntoa siitä, onko kuljettaja, mikäli rahdinkuljettajan katsotaan olevan TKSL:n mukaisessa vastuussa, toimiessaan selostetulla tavalla, täyttänyt ajoneuvoa koskevan silmälläpitovelvollisuutensa ja onko vahinko näin ollen korvattava tiekuljetusvakuutuksen perusteella. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO Lautakunta katsoo selvitetyksi, että paikoitusalue, jolta ajoneuvo on varastettu, ei ollut suljettu yleiseltä liikenteeltä eikä sille ollut järjestetty ajoneuvojen valvontaa tai vartiointia. Lautakunta katsoo myös selvitetyksi, että rahdinkuljettajan autonkuljettaja oli 5.10.1983 klo 19.00 poistunut paikoitusalueelta erääseen lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan aterioimaan voimatta silloin nähdä autoaan ravintolasta. Oltuaan ravintolassa noin tunnin autonkuljettaja oli poistunut sieltä ja todennut auton varastetuksi. Koska rahdinkuljettaja TKSL:n 27 §:n 1 momentin mukaan, joka vastaa CMR-sopimuksen 17. artiklan 1-kohdan säännöstä, on vastuussa mm. tavaran katoamisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana, ja käsiteltävänä olevassa tapauksessa kuorma on anastettu tuona aikana, on rahdinkuljettaja vastuussa kuorman anastamisesta aiheutuneesta vahingosta. Vaikka kuljetusajoneuvojen seisottamista kyseisellä paikoitusalueella voidaan saadun selvityksen mukaan pitää tavanomaisena käytäntönä, lautakunta katsoo, että rahdinkuljettajan on täytynyt tietää siitä vaarasta, joka kuormattujen autojen anastusten yleisyyden johdosta liittyy kuljetuksiin mm. Italiassa. Erityisesti rahdinkuljettajan olisi tullut huolehtia siitä, että autolla olisi 5.10.1983 illalla ollut vartioitu pysäköintipaikka tai että kuljettajan joutuessa ruokailun tai jonkin muun syyn takia poistumaan auton luota, sille olisi voitu järjestää vartiointi, tai että auton anastaminen, huomioon ottaen ettei siinä ollut varkaudenestolaitteita, olisi muulla keinoin estetty. Rahdinkuljettaja ei kuitenkaan ole näyttänyt ryhtyneensä toimiin auton anastuksen ehkäisemiseksi. Tähän tukeutuen lautakunta katsoo, että tapaukseen voidaan soveltaa tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen kohdan 1.4.3.5. mukaista säännöstä, jonka mukaan korvausta ei suoriteta, jos vahinko on johtunut siitä, että ajoneuvo on jätetty vartioimatta tai ilman silmälläpitoa. Vakuutusyhtiö ei siis tämän ehdon mukaisesti ole korvausvelvollinen. Eriävän mielipiteen esitti kaksi jäsentä: Olosuhteet huomioon ottaen ei voida katsoa, että kuljettajan silmälläpito olisi ollut jollakin tavoin puutteellinen. Tämän vuoksi yleisten vakuutusehtojen kohdan 1.4.3.5. soveltaminen on kohtuutonta, ja vakuutusyhtiön tulisi suorittaa korvaus. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA