Haku

3/204/90

« Takaisin Tulosta

Diaarinumero: 3/204/90

Ratkaisu annettu: 01.06.1990

Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö

Vahingonkärsinyt: Lähettäjä

Tapahtuma

Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan, että rahdinkuljettaja on vahingon kärsineen kanssa tekemänsä kuljetussopimuksen mukaisesti kuljettanut talven 1989 aikana seinäelementtejä Helsinkiin. Kuljetettavista seinäelementeistä suurin osa on ollut korkeudeltaan 3,5 - 4,2 metriä. Kuljetettavan tavaran suojaamisesta on annettu sekä kirjallisia että suullisia ohjeita. Suojaaminen on osoittautunut käytännössä erityisen vaikeaksi elementtien suuren koon ja hankalan muodon vuoksi. Elementit on suojattu irtopressuin ja kuljetustila varustettu kiintein "pressulaidoin".

Jo ensimmäisten kuljetusten aikana on jouduttu toteamaan, että kuljetettavat elementit ovat kuljetuksen aikana likaantuneet huolimatta tapahtuneista suojaustoimista.

Elementtejä perillä vastaanotettaessa on likaantuminen havaittu ja vastaanottaja on tehnyt likaantumisesta merkinnän rahtikirjaan.

Lähettäjä ja rahdinkuljettaja ovat yhdessä todenneet kuljetuksessa aiheutuneet ongelmat ja pyrkineet niitä poistamaan. Kuljetettavan tavaran kannalta parhaaksi ratkaisuksi on osoittautunut elementtien pussittaminen muoviin, mutta tämä suojaamistoimi on kuljetuksen antajalle osoittautunut kalliiksi. Kuljetuksia on likaantumisista huolimatta jatkettu.

Likaantuneet elementit on jouduttu vastaanottopaikassa pesemään, josta aiheutuneen laskun määrää on vaadittu rahdinkuljettajan maksettavaksi.

Lausuntopyyntö

Lautakunnan lausuntoa on pyydetty siitä, vastaako rahdinkuljettaja likaantuneiden seinäelementtien puhdistuskustannuksista ja siitä, korvataanko tämä puhdistuskustannus tiekuljetusvakuutuksesta.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Lautakunta toteaa ensiksi, että kysymyksessä olevat seinäelementit on tarkoitettu kuljetettaviksi suojattuina lähetyspaikkakunnalta määräpaikkakunnalle. Suojaus on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tähdännyt erityisesti elementtien likaantumisen estämiseen. Elementit on vastaanotettu kuljetettaviksi puhtaina. Määräpaikassa niiden on havaittu matkan aikana likaantuneen. Lautakunta katsoo kysymyksessä olevan sellaisen tavaran vahingoittumisen, jota tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetaan.

Lautakunta toteaa edelleen, että lähettäjä on antanut elementtien kirjalliset suojaamisohjeet myös kuljetuksen ajaksi. Ohjeiden mukaan kuljetuksen aikainen suojaus elementtien likaantumisen estämiseksi tapahtuu siten, että

"Laidat korkeus maasta noin 1,5 - 2 metriä, muutoin pressupeitto."

Mainittujen kirjallisten ohjeiden mukaan kuljettajan on tullut yhdessä lähettäjän kanssa tarkastaa ennen kuljetusta elementtien kunto ja osapuolet ovat ilmoituksensa mukaisesti myös tarkastaneet elementtien suojausta ennen kuljetusta. Näissä tilaisuuksissa on eräissä tapauksissa huomautettu rahdinkuljettajalle suojauksen mahdollisesta riittämättömyydestä, mutta toisaalta kuljetusten on sallittu tapahtua, koska elementit on vaikeuksista huolimatta ollut pakko saada kuljetetuiksi.

Tiekuljetussopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovuttamisen välisenä aikana. Tiekuljetussopimuslain 28 §:n 1 momentin nojalla rahdinkuljettaja vapautuu vastuustaan, mikäli hän näyttää, että vahingoittuminen on johtunut lähettäjän virheestä tai laiminlyönnistä, tämän muutoin kuin rahdinkuljettajan virheen tai laiminlyönnin johdosta antamista ohjeista, tavaran puutteellisesta laadusta tai olosuhteesta, jota rahdinkuljettaja ei ole voinut välttää ja jonka seurauksia hän ei ole voinut ehkäistä.

Tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla rahdinkuljettaja vapautuu vastuusta, mikäli vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on sellaisten tavaroiden puuttuva tai puutteellinen pakkaus, jotka laatunsa puolesta ovat pakkaamattomina tai puutteellisesti pakattuina vahingoittumiselle alttiita. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen on voinut johtua tällaisesta erityisestä vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, jollei muuta näytetä.

Lautakunta toteaa, että kysymyksessä olleessa kuljetuksessa vahingoittuminen on heti havaittu, ja lähettäjä yhdessä rahdinkuljettajan kanssa on ryhtynyt tutkimaan mahdollisuuksia kuljetettavan tavaran tehokkaammaksi suojaamiseksi. Eräiden kokeilujen jälkeen tällainen menetelmä on löytynyt siten, että lähettäjä on pakannut lähetettävän tavaran muovisuojukseen.

Lautakunta katsoo, että kysymyksessä olevat tiilipintaiset seinäelementit ovat laatunsa puolesta olleet sellaiset, että ne pakkaamattomina tai puutteellisesti pakattuina ovat vahingoittumiselle alttiita. Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että rahdinkuljettajan ajoneuvot ovat olleet suojatut kuljetusohjeen edellyttämällä tavalla. Koska muuta ei ole näytetty, lautakunta katsoo, että seinäelementeille tapahtunut vahinko on aiheutunut tavaran puutteellisesta pakkauksesta.

Lautakunta katsoo nojautuen tiekuljetussopimuslain 29 §:n 1 momentin 2 kohdan sekä 2 momentin määräyksiin, että rahdinkuljettaja on kysymyksessä olevan vahingon osalta vastuusta vapaa.

Nyt annetun lausunnon lopputuloksen johdosta lautakunta ei anna lausuntoa siitä, olisiko vahinko tullut korvata rahdinkuljettajan tiekuljetusvakuutuksesta.

Päätös oli yksimielinen.

TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA