Diaarinumero: 6/207/90
Ratkaisu annettu: 17.08.1990
Lausunnonpyytäjä: Vakuutusyhtiö
TAPAHTUMA Lautakunta toteaa asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että rahdinkuljettaja on 21.10.1988 saanut tehtäväkseen kuljettaa kaksi konttia (vaihtolavaa) Helsingin sisällä. Kontit on vahingonkärsineen puolesta lastannut ahtausliike. Rahdinkuljettajan autonkuljettaja ei ole ilmoituksensa mukaan tutkinut lastin kiinnitystä konteissa. Lastina on ollut metallilevynippuja, joita ei ole sidottu konteissa. Kuljetuksen aikana lasti on tienkaarteessa irronnut kontista ja kaatunut. Osa lastista on pudonnut kadulle vaurioittaen myös konttia. Poliisitutkinnassa on vahingonkärsineen palveluksessa ollut liikenteenohjaaja myöntänyt, että lastia ei konteissa ollut millään tavalla sidottu ja että mainittu edustaja on ottanut vastuun kiinnittämisohjeiden antamatta jättämisestä. Oikeus on sittemmin tuominnut rahdinkuljettajan autonkuljettajan sakkoihin liikenteen vaarantamisesta, mutta vapauttanut vahingonkärsineen liikenteenohjaajan vastaavasta syytteestä. LAUSUNTOPYYNTÖ Lautakunnalta on pyydetty lausuntoa seuraavasta: 1) onko rahdinkuljettaja vastuussa tapahtuneesta vahingosta TKSL:n mukaan 2) onko sillä seikalla, että rahdinkuljettajan autonkuljettaja on tuomittu liikenteen vaarantamisesta sakkoihin tieliikennelain ja ajoneuvoasetuksen säännösten mukaan, merkitystä arvioitaessa rahdinkuljettajan TKSL:n mukaista korvausvelvollisuutta. 3) onko rahdinkuljettaja velvollinen korvaamaan vahingonkärsineen kulut, jotka muodostuvat vahingoittuneen vaihtolavan korjauksesta, tavaran kuljetuksesta pois kadulta, tavaroiden lastauskuluista kadulta, rikkoutuneen tavaran lastauksesta takaisin autoon kuljetettavaksi, liikennemerkin korjauksesta, vaurioituneen vaihtolavan kuljetuksesta Poriin ja vaihtolavan nostosta autosta korjauspajalla Porissa. LAUTAKUNNAN LAUSUNTO TKSL 29 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla rahdinkuljettajalla ei ole vastuuta kuljetettavalle tavaralle tapahtuneesta vahingosta, mikäli vahingoittuminen johtuu sellaisesta erityisestä vaarasta, jonka syynä on ollut tavaran käsittely, kuormaaminen, ahtaaminen tai purkaminen lähettäjän tai vastaanottajan taikka jonkun muun heidän puolestaan toimivan henkilön toimesta. Mikäli rahdinkuljettaja näyttää, että vahingoittuminen vallinneet olosuhteet huomioon ottaen on voinut johtua tällaisesta vaarasta, vahingon oletetaan siitä aiheutuneen, ellei muuta näytetä. Käsiteltävänä olevassa asiassa lautakunta toteaa lähettäjän henkilökuntaan kuuluvan liikenteenohjaajan myöntäneen vastuunsa kiinnittämisohjeiden antamatta jättämisestä, jonka seurauksena kontissa olleet tavaraniput on jätetty lastauksen suorittaneen ahtausliikkeen toimesta sitomatta. Kun tapahtuneelle vahingolle ei ole näytetty muutakaan syytä, lautakunta katsoo TKSL 29 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 2 momentin perusteella rahdinkuljettajan olevan vastuusta vapaa tiekuljetussopimuslain säännösten perusteella. Rahdinkuljettaja on tiellä liikkuessaan kahden eri vastuu- ja korvausjärjestelmän alainen. Rahdinkuljettajalla on ensinnä vastuu ajoneuvossaan kuljetettavana olevasta tavarasta, jota vastuuta ja mahdollista korvausvelvollisuutta vahingon tapahduttua sääntelee tiekuljetussopimuslaki. Toiseksi rahdinkuljettajan vastuu kohdistuu muihin tiellä liikkujiin, jota vastuuta sääntelee tieliikennelainsäädäntö. Lautakunta ei anna periaatteellista lausuntoa siitä, millä tavoin nämä säännöstöt liittyvät toisiinsa. Mitä tulee vahingonkärsineen maksettavaksi syntyneisiin kuluihin, lautakunta siihen nähden, että rahdinkuljettaja ei ole vastuussa tapahtuneesta vahingosta, ei anna lausuntoa myöskään niistä. Päätös oli yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA