Diaarinumero: 8/102/84
Ratkaisu annettu: 15.06.1984
Tapahtumatiedot
Rahdinkuljettaja kuljetti 7.12.1983 erän broileriuntuvikkoja lähettäjältä paikkakunnalta A vastaanottajalle paikkakunnalle B. Erä käsitti 23 000 kpl eläviä untuvikkoja, jotka oli pakattu rei'itettyihin, n. 45 x 55 cm:n korkeisiin väliseinällä kahtia jaettuihin laatikoihin, 100 kappaletta kuhunkin. Laatikot kuormattiin rullarataa pitkin autoon, jossa kuljettaja pinosi ne siten, ettei ilmankierto estyisi. Kuormaus alkoi klo 6.40 ja päättyi klo 7.00. Kuormatilaa pidettiin lämpimänä lämminilmapuhaltimella lämpötilan ollessa n. 20 °C. Kuljettaja tarkkaili kuormatilan lämpötilaa lämpömittarista kuljetuksen aikana kuljettaja pysähtyi kahdesti tarkastamaan kuorman todeten kaiken olevan kunnossa. Paikkakunnalta C kuljettaja otti n. klo 9.45 1900 untuvikkoa käsittäneen lisäkuorman. Perillä vastaanottajalla auto oli n. klo 10.20, jolloin kuormaa purettaessa todettiin kuormassa olevan laatikoittain kuolleita untuvikkoja. Kuljetusohjeeksi lämpötilan suhteen on annettu 17 - 20 °C. Lausunnonpyytäjän kanta Vakuutusyhtiö katsoo, että rahdinkuljettaja ei ole TKSL:n 29 §:n 1 momentin 6. kohdan mukaan vastuussa vahingosta, joka johtuu elävien eläinten kuljetukseen liittyvästä vaarasta, jos hän näyttää ryhtyneensä kaikkiin hänelle tavallisesti kuuluviin, tilanteen vaatimiin toimiin ja noudattaneensa kaikkia saamiaan erityisohjeita. Valtion eläinlääketieteellisen laitoksen asiakirjoihin sisältyvän lausunnon mukaan untuvikkojen kuolema on ilmeisestikin johtunut tukehtumisesta. Rahdinkuljettajan niin ikään asiakirjoista ilmenevän käsityksen mukaan mahdollinen tukehtuminen on saattanut johtua teknisestä viasta puhaltimessa. Rahdinkuljettajan ilmoituksen mukaan puhallin puhaltaa raitista ilmaa silloin kun lämmitys ei ole päällä, jolloin laitteen merkkivalo ei ole päällä. Silloin kuljettaja ei voi varmuudella todeta, pyöriikö puhallin puhaltaen raitista ilmaa koritilaan vai ei. Koska kuljetettavien untuvikkojen hapentarve on verraten suuri, on puhaltimen hetkellinenkin pysähtyminen saattanut aiheuttaa hapen puutteen. Asiakirjoista ilmenee, että kyseinen rahdinkuljettaja on suorittanut samantyyppisiä untuvikkojen kuljetuksia viikoittain yli vuoden alan samalla autolla ja samoilla varusteilla, ja kuormauksessa laatikoiden väliin jätetään ilmatilaa ohjeiden mukaan. Lautakunta katsoo, TKSL:n 29§:n 2 momenttiin nojautuen, että vahingon on oletettava johtuneen saman lainkohdan 1 momentin 6. kohdassa mainitusta syystä. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että rahdinkuljettajaa ei voida pitää vastuussa tapahtuneesta untuvikkojen kuolemasta. Tästä johtuen ilmoitetut vahingot eivät kuulu korvattaviksi TKSL:n 27 §:n perusteella eikä vakuutusyhtiö myöskään ole korvausvelvollinen myöntämänsä tiekuljetusvakuutuksen perusteella. Mitä tulee yhtiön tiedusteluun siitä, onko tiekuljetuksen yleisten vakuutusehtojen kohtaa 1.4.3.10 sovellettava vahinkoon, lautakunta toteaa, että mainittujen ehtojen kohdan 1.1.2 mukaisesti vakuutus ei käsitä mm. eläviä eläimiä, joten myöskään kohta 1.4.3.10 ei tule sovellettavaksi. Päätös on yksimielinen. TIEKULJETUSVAKUUTUKSEN VAHINKOLAUTAKUNTA